Hae
Teräsmutsi

Luopumisen taito – Osaatko sä antaa omastasi?

LUopumisen taito, nyky-ihmisen vaikein taito?

Ennen oli paremmin, luopumisen taidossa nimittäin. Aina on kuullut puhuttavan kuinka ennen oli paremmin, ihmiset jakoivat omastaan ja antoivat pienestäänkin sitä tarvitseville. Miten asiat ovat nykyään? -Jakaako kukaan vapaaehtoisesti omastaan, ostavatko ihmiset vain kuluttaakseen?

 

itsekäs vai itsekeskeinen, luopuminen tekopyhää?

Kuten lentokoneessa, hätätilanteen sattuessa, aseta ensin oma maskisi ja vasta sitten auta toista. Sama pätee myös elämässä, huolehdi omasta ja omistasi, jaa sitten. On kuitenkin järkyttävä ero olla terveellä tavalla itsekäs kuin sairaalloisen itsekeskeinen. On eri asia auttaa itseään ja sen jälkeen muita kuin huolehtia ainoastaan omista tarpeistaan vaikka voisikin sen lisäksi auttaa muita. Miten se onkaan niin vaikeaa nykyajan ihmisille? -Toisten auttaminen ja toisaalta ensin itsestään huolehtiminen. Enäpä sitten luopuminen? Miksi omastaan on toisaalta niin vaikea antaa pois? Miksi luopumisesta on tehty niin vaikeaa? Musta on tosi ihailtavaa, että ajattelee muita ja haluaa auttaa. Jos kuitenkin käy niin, että oot aina antamassa omastasi muille, huomaten loppuen lopuksi itse olevasi vaikeuksissa ja unohdat oman etusi ensimmäisenä, onko se järkevää tai avun todellista antamista enää?

Oon törmännyt, luopuminen ei oo kannattavaa

Ihmisten häikäilemättömyys ja samaan aikaan toisten yltiöpäinen hyväsydämisyys, saa mut miettimään mihin tämä maailma ajautuu ja missä ollaan jo nyt? Toiset antaa vaikka vaatteet päältään, ovat oppineet arvostamaan sitä mitä heillä on ja ovat kiitollisia. Luopuvat liki mistä vain, saadakseen toiset onnelliseksi. Toiset käyttävät tuota häikäilemättä hyväkseen ja vievät kiittämättöminä kaiken. Mitä tästä tänä päivänä pitäisi ajatella tai miten pitäisi reagoida? -Vieläkö antaminen on niin hyvää hommaa, että siitä saa hyvän mielen ja toisaalta vieläkö saamista arvostetaan? Nää on ajatuksia, jotka viime aikoina on vallanneet mun mieleni, jotka on saaneet mut pohtimaan paljon. Mitä luopuminen on tänä päivänä? -Onko se omastaan jakamista vai kaiken pois antamista?

 

asetelma vinossa, missä vika?

Jotenkin tää asetelma saa mut törmäilemään kuin aikoinaan Lintsillä, peili-talon peileihin. Jokin ei kohtaa ja täsmää, toiset antaa ja toiset on kiittämättömiä. Silti samaan aikaan arvostellaan suureen ääreen, ihmistä joka on hankkinut merkkivaatteita tai elää jonkun näkökulmasta ”leveämmin”. Tietämättä kuitenkaan kuinka paljon hyvääkin ja jaloja tekoja hän tekee. Toisaalta sitten taas on henkilöitä, jotka voisivat antaa omastaan useammalle, kuitenkaan sitä tekemättä. Ajatellaan, että sulla olis tänään varaa, antaa kadun miehelle / naiselle 50€, antaisitko sä? Vai pitäisitkö sä itselläsi? Huomasin tuossa taannoin reissussa, kun vastaantulijana ollut kadun mies sai mut miettimään tätä aihetta paljon. Pohdittiin asiaa ihan puolisoni kanssa, toisaalta jos antaisimme miehelle 50€ hän voisi olla vaikka entinen yritysjohtaja, joka ottaisi asian täysin loukkauksena tai sitten hän olisi supermielissään asiasta. Kolmas vaihtoehto olisi, että hän käyttäisi rahan suoraan päihteisiin. Jos luopuisimme itse ravintola-illallisesta, antaaksemme toiselle kassillisen ruokaa, olisimmeko sen parempia kuin kukaan muu?

Luopuminen

 

Tämä sai meidät miettimään onko suoraan ruokakassin ostaminen parempi vaihtoehto kuin rahan ojentaminen toiselle, vaikka kuinka tarkoitusperät olisivat oikeat? Mihin pitäisi osata vetää raja? Milloin sun hyvästä teosta tulee tekopyhä tai vastaavasti tarkoitukseton?  Onko päätös olla luopumatta itsekästä vai itsekeskeistä? Onko päätös antamisesta oman egon pönkittämistä vai todellista hyvyyttä? Milloin omasta luopuminen on kannattavaa ja milloin taas ei?

LUITHAN JO:

KOSKETUS

 

 

xx Teräsmutsi