Hae
Teräsmutsi

Uusi vuosikymmen, 2020

loppuvuosi 2019 oli kaaos, samaan aikaan järjestys -vuosikymmen 2020

Sydän rinnassa hakkaa, odottavan aika on todella pitkä. Uusi vuosikymmen alkaa jännittävissä sekä ahdistavissa merkeissä. Vuosi 2020 on alkanut odottaen, jokaisena päivänä tunnen herättyäni kuinka sydän alkaa rinnassa hakata, odottavan aika on tosiaan pitkä. Jokaisen päivän kohokohta tähän asti on ollut puhelu. Puhelu, joka kertoo, että toisella on asiat hyvin ja, että toinen jaksaa. Nuo puhelut ovat lisäksi luoneet uskoa ja valaneet rakkautta, joka vahvistuu päivä päivältä.

2020, elossa!

Helppo vuoden aloitus ei tosiaankaan ole ollut, kun oma vointinikin on todella vaihteleva ja mahdollisen leikkauksen päivämäärästä ei ole vieläkään tietoa. Tuntuu, että kaikki on levällään, mutta silti järjestyksessä omassa päässä. Tänä vuonna tapahtuu ja paljon, se on varma. Päätin, että tänä vuonna keskityn elämään, kun kerran vielä saan elää. Se tarkoittaa sitä, että roikun vähemmän turhia aikoja somessa ja pyhitän sosiaalisen mediani asiapitoisemmaksi. Tänä vuonna keskityn parisuhteeseeni, henkilökohtaisiin tavoitteisiin, perheeseeni sekä yhteisiin goaleihin. Tänä vuonna otan irti kaiken siitä, että olen elossa ja saan rakastaa #laumaani.

Tänä vuonna rakastan itseäni enemmän. Tänä vuonna haluan löytää tien itseeni uudelleen. Tuo tie katosi hetkeksi viime vuoden puolella ja aiheutti sen, että meininki lähti aivan käsistä. Tästä tulen kertomaan myöhemmin lisää, sillä uskon, että joku muukin kasvain-potilas tai elämäänsä hukkuva voi saada siitä apua sekä ymmärrystä. Tänä vuonna on aika myös työntää eteenpäin muutamaa sellaista projektia, jota olen. hautonut jo pidemmän aikaa.

 

tää vuosi on mun, meidän ja just sun!

 

Ennen kaikkea tästä vuodesta aion tehdä just mun näköisen! Kasvain tuli viime vuonna mun elämään, mutta vasta vuodenvaihteessa ymmärsin olevani todella sairas. Kulutin viime vuoden muiden lohduttamiseen ja leikkauksiin sekä uuteen rakkauteen. Tästä vuodesta tuleekin mun parantumisen vuosi, uuden rakkauden nautinnon vuosi sekä oman urani nousukiidon aika.  Tänä vuonna Teräsmutsi tulee olemaan terästä.

teitkö sä tälle vuodelle lupauksia? millAISTA VUOTTA POVAAT ITSELLESI? Miten vastaanotit uuden vuosikymmenen?

 

xoxo Teräsmutsi

Ero! – Kuka määrittelee suruajan?

ero! Kuka määrittelee suruajan sen jälkeen?

Kun aloin pohtimaan eroa tosissani, oli vielä talvi. Ajattelin, että käännän vielä viimeisetkin korttipakan kortit ja sen jälkeen teen päätökseni. Vaikka yritin olla suhteessa ja keskittää energiat sen pelastamiseen, jokin takaraivossa kolkutteli sanoilla ”sinkkuna koko kesä”. Tuli eräs koulutus-viikonloppu, jossa sitten keskustelin avoimesti silloisen parisuhteeni tilasta, koska koin sen jarruttavan omia unelmiani sekä muita työkuvioita. Puhuin paljon jo silloin, että jos suhteessa tehdään koko ajan kompromisseja ja olet itse se, joka juoksee aina tai todella usein puolitiehen vastaan, onko suhde silloin voimissaan? Koulutus-viikonloppuna purskahdin hillitsemättömään itkuun, kun keskustelin erään valmentajan kanssa suhteestani ja ymmärsin, että ero olisi ainoa oikea ratkaisu. Mietin silloin paljon, että miten kauan pysytellä itsekseni ja löydänköhän koskaan miestä, joka täyttäisi kaikki villeimmätkin kriteerini?

MITEN PÄÄDYIN EROON JA MITÄ SITTEN OIKEIN TAPAHTUI?

Mietin pitkään kirjoitanko tästä mitään tänne blogiin, mutta sitten ajattelin, että kerta kirjoitin myös aiemmin siitä, miten minua petetttiin niin olisi oikein myös kirjoittaa tästä. Siis kirjoittaa erosta. Loppukeväästä oltiin tilanteessa, jossa ymmärsin, että suhde ei voisi enää jatkua. Olin janonnut huomiota, pyytänyt sitä ja näyttänyt tarvitsevani sitä. Olin myös yrittänyt saada kaiken toimimaan, kuten ennen tyttäreni syntymää. Mikään ei silti toiminut enää kuten aikana ennen lapsen syntymää. Suhde oli enää varjo entisestään ja toisella ei ollut taistelutahtoa saada sitä toimimaan kuten aiemmin. Jokin mua silti piti kiinni siinä vielä.

Oon yrittänyt arvioida, että mikä, se oli se sokea usko, että kaikki järjestyy vielä. Kun sitten olin tehnyt päätöksen, suunnittelin, että eroan tiettynä hetkenä ja se on siinä sitten. Se mitä tapahtui – ei mennyt kuitenkaan suunnitelmieni mukaisesti. Päädyin toisen miehen luo. Olin aina ajatellut, että mä en ainakaan petä. Se mitä tapahtui oli ihan älytöntä, mun kroppa veti itsensä sinne minne veti. Niin hirveeltä kuin se voi kuulostaakkin, sain juuri sen mitä olin kaivannutkin; huomiota, varmuutta, seksiäkin, sielujen yhteyttä – tämä lista voisi jatkua. Olen kuullut ihmisiltä, jotka ovat pettäneet, että sen jälkeen on likainen olo ja mieli heittää volttia. Ihmettelin, kun mulla oli ainoastaan hyvä olla. Se sai silmät aukeamaan, että taisin juuri saada jotain sellaista mitä olin oikeasti kaivannut ja janonnut, ymmärsin, etten saa sitä suhteesta, jossa olin.

LOPUN ALKUA

Hetkeksi hairahduttiin vielä takaisin suhteeseen, pieni pilkahdus siitä, mitä suhde oli aiemmin valoikin uskoa yhtäkkiä jatkaa. Samaan aikaan en saanut enää mielestäni toista miestä, mietin häntä todella paljon ja sitä mitä koin hänen luonaan. Jos se olisi ollut ”vain” seksiä, uskon, että se olisi jäänyt siihen ja olisin jatkanut eteenpäin. Tiesin kuitenkin koko ajan mielessäni, että se oli jotain paljon suurempaa. Se oli enemmän. Se oli vahvempaa. Se oli myös jotain sielujen tasolla. Yritin selittää itselleni tuota tunnetta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Humalluin pelkästä ajatuksesta, sekosin jos tuoksu tuli vastaan. Lopun alkua, ajattelin. Tunsin jotain mikä ei ollut selitettävissä sanoilla.

UUSINTA-KIERROS

Niin siinä sitten kävi, että läysin itseni pian uudelleen saman ihmisen luota ja silloin se jokin iski tajuntaan. Tuon kerran jälkeen tiesin, että asiat ovat enää katki-poikki-pinoon -ratkaisun takana, ero olisi ainut ratkaisu. Niinpä, ero tuli ja päädyin jälleen samaisen ihmisen luokse. Se mitä tein oli väärin, katuminen on turhaa koska tehtyä ei tekemättömäksi saa. Sain sen mitä halusin ja oikeastaan sain enemmän, sain joain minkä olemassaoloon en ole enää vuosiin uskonut. Sillä tuo ihminen on täydellisesti kaikki se mitä olen kuvaillut aikanaan unelmien mieheksi. Kun olin nuorempi, siis teini, kuvailin ääneen vanhemmilleni sekä useammalle silloiselle ystävälleni, millainen olisi täydellinen mies minulle. Moni nainen varmasti voi samaistua, kun muistelee nuoruuttaan ja hetkiä, kun kuvailee unelmien miestään. Omalla tavallaan kaikki yhdessä paketissa, on täyttä. utopiaa, mutta hulluinta on, että tässä tapauksessa mikään ei ole utopiaa. Mun top3 -laatuvaatimukset olivat; paljon muskelia, tunne-herkkä, tajuttoman hyvä sängyssä. Hullua, mutta yksikään kyseisistä eikä muistakaan kohdista, jotka jätän sanomatta eivät jätä täyttymättä tämän ihmisen kohdalla.

MITÄ UUSI JUTTU JO NYT? heti eron perään!

Moni on kysellyt minulta, että onko minulla nyt jo uusi mies ja miten kävi ”suruajan”? Olenkin kysellyt #lauman jäseniltä, että mikä on tämä niin penätty suruaika, että kuka sen määrittelee ja miten se ilmentyy? Vastaukset ovat epämääräisiä, mutta niissä silti toistuu sama kaava; jokainen käsittelee eri tavoin ja jokainen on yksilö, joten mitään suruaikaa näinkin pitkän suhteen jälkeen ei voida asettaa. Olen myös puhunut paljon siitä kuinka kaikki isot asiat ovat nyt tapahtuneet kertarysäyksenä, eikä tällaiset asiat katso mitään kalenteria, milloin saavat astua ovesta sisään. Mun elämästäni, kuten ei tietenkään sinunkaan, tiedä milloin kohtaan viimeisen päivän, siksi nautin ihan jokaisesta henkäyksestä ja hetkestä, kun saan olla elossa ja onnellinen näistä ihmisistä ympärilläni. Mä päätin sairastuttuani, etten todellakaan jarruttele enää minkään asian kanssa, voihan tämä päivä olla viimeiseni. Mä koen niin vahvaa yhteenkuuluvuutta ja puhunkin paljon kaksoisliekistä, josta suosittelen lukemaan. Kun sun tunne toista kohtaan on näinkin lyhyen ajan jälkeen niin vahvat, että annat henkesikin toisen käsiin, on selvää, ettei tämä ole mitään tavallista rakkautta.

Hemmetti, ei tänne olla tultu elämään ”half-ass” elämää vaan antamaan, kokemaan ja näkemään kaikki mitä ehditään siinä ajassa, joka meillä täällä on. Siksi mä kannustan jokaista ihmistä miettimään, että onko elämä just nyt sellaista kuin sen haluaa olevan tai oletko menossa siihen suuntaan? Jos vastaat molempiin kielteisesti niin on uskallettava hypätä ja muuttaa elämän suuntaa.

Useimmiten ero tuo jotain vielä parempaa tilalle elämään, se on kuin ovi, jonka suljet avataksesi useamman upean. Joskus ero tapahtuu itsekkäistä syistä, tällä kertaa se tapahtui molemmista; niin epäitsekkäistä kuin itsekkäistäkin. Uskon sen olleen oikea ratkaisu ja ainakin elämä näyttäytyy nyt niin paljon kirkkaamissa väreissä, että olen onnellinen tekemästäni päätöksestä.

xx Teräsmutsi 

 

lue myös: Kompromissi vai elämä 

 

Seuraa Instagramissa!