Hae
Teräsmutsi

PERTTI-aivokasvain – Osa 3

PERTTI -Vuosipäivän ajatuksia viime vuodesta, aivokasvain -tarinaa

Globo ocular de la madre!

Mä tässä puistossa perheitä katselen, ihmettelen ja funtsin, aivokasvaintani. On ihanaa olla äiti, nainen ja puoliso. On ihanaa, kun saat olla lapsesi kanssa ja nauttia hänen opeistaan. Hänen mielipiteistään ja rakkaudenosoituksistaan. Hänen läsnäolostaan. On ihanaa olla elossa. On ihana katsoa leikkiviä perheitä ja rakastavia lapsia. On sydäntä raastavaa, kun et saa olla lapsesi kanssa. Kun lapsesi ei ole asunut sun kanssasi enää hetkeen. Juuri kun asiat eli terveys on alkanut antaa voimiaan takaisin tähän kehoon.

Mi hija, mun tytär, mun rakkaus

Mulle jengi, okei tosi harva, mutta kuitenkin, on sanonut kuinka mun omaa syytäni on etten näe lastani. Kun asian todellista laitaa ei tiedä kuin harvat, en jaksa enää kuunnella tuota p****puhetta joten vedän nyt pintaraapaisuna tähän vähän auki.

Mä lähdin suhteesta viime vuonna, koska en kokenut enää sen palvelevan mun parisuhteen vaatimuksiani. Ajattelin lastani. Ajattelin itseäni. Halusin voida hyvin ja olla oikeasti onnellinen! Päätös suhteesta lähdöstä oli kypsynyt jo, kun palasin Espanjasta. Jollain ihmeenkaupalla samaan aikaan ”uusi” mies ilmestyi mun elämääni. Tarjoten mulle jotain sellasta, mitä olin aina kuolannut ja unelmoinut. Okei, sen tietää jo moni! Sanon sen silti ja tulen sanomaan vielä monesti.

Päätös lähdöstä, mitä sen jälkeen?

Mä tein päätöksen lähteä ja otin itselleni viikon verran aikaa. Sen viikon aikana tunsin olevani elossa enemmän kuin koskaan aiemmin. Sen viikon aikana mä olin onnellinen! Janosin sitä tunnetta vain lisää ja lisää.

Sitten tuli se päivä, 20.7. Mä heräsin kainalosta. Päädyin kuitenkin aivan muualle kuin kainaloon tai edes ”kotisänkyyn” takaisin. Päädyin teholle ja koomaa vastaavaan tilaan. Päädyin TAYSsiin noin 6 kuukaudeksi, pit-stopeilla himassa. Diagnoosilla, aivokasvain ja aivoydinnestekiertohäiriö. Jollain ihmeenkaupalla multa taas oltiin viemässä elämästä se mistä olin hetken nauttinut.

sairaalassa, missä mun tyttö?

Tuona aikana mun tyttäreni isä, toi alle yhden käden sormien lukumäärän verran mulle lastani. Mä en ollut voimissani, mä en olis jaksanut tosiaankaan olla yksin lapsen kanssa, mutta todellakin olisin kaivannut lapseni läsnäoloa ja rakkautta. Mä olisin kaivannut lapseni hymyä ja pusuja. Lapsi olisi kaivannut äitiään, varmasti. Aivokasvain ei saanut mua unohtamaan kuitenkaan rakkaitani. Aivokasvain sai mut herkistymään. Aivokasvain sai mut myös opettelemaan koko elämän uudelleen.

Tää sama meininki jatkui, kun kotiuduin viimeisen kerran. Mä en nähnyt lastani, mulle ei vastattu puhelimeen.

Alle yhden käden sormien verran, oon väkipakolla päässyt katsomaan tyttäreni isänsä uuteen kotiin, hetkeksi. Nyt lapsi on liki kokonaan eristetty musta. Ja oikeudenkäyntiä huoltajuus-asioista odotellaan.

Mikä syynä?

Mitään syitä ei ole ettenkö lapseni kanssa voisi olla tai miksi en olisi pätevä mama lapselleni. Me ollaan ”uuden” puolisoni kanssa monelle muulle lapselle erittäin tärkeitä aikuisia, joihin he turvaavat. Mitään luottamukseen eikä lasten kanssa toimimiseen liittyviä ongelmia ei ole. Eikä ole ollut! Kukaan taho ei ole päättänyt etten saisi olla tyttäreni kanssa. Haluan toimia kuin aikuinen, enkä viedä lastani toiselta vanhemmalta. Toimia esimerkkinä.

Mun tyttäreni, min dotter. Mulla on niin hirveä ikävä sua, ettet arvaakkaan. Sä et osaa kuvitella kuinka mama rutistaa sua, kun taas nähdään! Et osaa arvatakkaan kuinka mama odottaa sua! Rakastan sua! Sä tiedät, maman kanssa sun on hyvä ja turvallinen olla. Sä tiedät, että maman kanssa olet tärkein. 

 

Mut hei mä selvisin

Silti ajattelen, että hei mä selvisin Pertin kanssa taistelusta. Mä selvitän myös tämän taistelun! Ennen en lepää, kun olen saanut asian jiiriin. Onneksi mulla on eräs Pirkanmaan parhaista asianajajista huolehtimassa mun oikeuksistani. Onneks mulla on hyvä tiimi ympärillä. 

Tässäkin jätän paljon kertomatta, paljon sanomatta. Vain pintaraapaisu, mutta tarpeeksi, jotta nyt on minunkin puoleni totuudesta avattu.

Jos siis joku kuvitteli, että mun viime vuoteni oli vain ja ainoastaan Pertti -taistelua niin tässä on se toinen puoli. Tyttärestäni erossa olo rasitti ja rasittaa mun henkistä jaksamista ihan järjettömän paljon. Kivireki, joka on kiinnitetty hakasilla mun selkääni. Kulkee jokaisessa päivässäni. Silti jokaisesta hetkestä, jona mun sydän lyö, mä oon niin kiitollinen.

Pertti -vuosipäivän fiilikset olivat siis todella ristiriitaiset. Ikävöintiä, iloa, rakkautta ja aurinkoa. Tää ajatus, toisen onni ja ilo, aurinko, ne kaikki sai mut silti hyvälle päälle, kun päätin niin. 

Lue myös: PERTTI OSA 2

xx Teräsmutsi 

 

Mitä sinä haluat elämältäsi?

mITÄ SINÄ HALUAT elämältä? -OIKEASTI.

Viimeiseen asti, kun taistelet jonkin asian, ihmisen tai ajatuksen puolesta. Voit sanoa oikeasti haluavasi sitä ja täten antavasi kaiken kapasiteettisi sille elämässäsi. Tajusin tässä taannoin, kun katsottiin erästä motivaatio -videota juuri ennen treeneihin lähtöä. Mä tosiaankin olisin ollut aivan rikki ja hajalla, jos viime vuonna olisin kuollut. Mä en olisi voinut sanoa olevani valmis. En olisi elänyt 110% ja viiskyt pinnaa päälle. Ei, en ollut elänyt niin vasta kuin parin viikon ajan. Elänyt! Siis todellakin ollut muutakin kuin elossa ja hengittänyt. Elänyt juuri kuten miten mä oikeasti rakastin ja rakastan. Juuri kuten olen muita opettanut. Olin laittanut muiden halut ja ajatukset omieni edelle kuitenkin.

 

tämä vuosi, uusi elämä

Tää vuosi kaikkine kohelluksineen ja kommelluksineen on tuntunut oikeasti elämältä. Tää vuosi on tuntunut siltä, että mä oikeasti elän. Mun sydän lyö, intohimosta, kiitollisuudesta ja onnellisuudesta. Joka päivä tuntuu niin saat*nan hyvältä herätä, vaikka päivissä olisikin välillä haasteita, on ne loppuen lopuksi aina kiitollisuuteen päättyviä. Se taisi toi sairastaminen tehdä musta tosiaankin kiitollisen elämälle. Kiitos!

Välillä on silti pakko myös vetää henkeä, jossa oon aika armoton itseäni kohtaan. En oo vielä 110% terve. Silti, kuten mulle viimeksi TAYSsissa todettiin, on mun palautuminen ennätys -meiningeissä. Ennätys -meiningeissä mennään muutenkin. Aivan kaikilla elämän osa-alueilla.

extra tunnit, anyone?

 

Nyt voisin ottaa muutaman tunnin lisää vuorokauteen tai joku voisi nukkua mun puolesta ja sitten luovuttaa ne energiat mulle. Niin tai näin, ei ainakaan väärinpäin! Suunta on todellakin oikee ja ylöspäin. Koko helkkarin laiffi tuntuu niin täydelliseltä, että en oo ees varma ketä kaikkia mun pitäis tässä kiittää. Taidan kiittää tässäkin tapauksessa mun lähimpiäni, jotka todella tietää ketä ovat. Teidän ja toki itseni avulla olen tässä tänään.

Kaikki tää saa mut varmaksi siitä mitä haluan. Haluan myös, että sinä siellä ajattelet todella ja tosissaan kuinka elämäs haluat elää ja mitä sillä tehdä. Kun haaskaat yhden hetken huonoissa oloissa, tylsien ihmisten kanssa, haaskaat aivan liikaa elämästäsi. Mieti siis nyt kenen kanssa ja missä vietät elämäsi hetket nyt ja tästä eteenpäin. Rohkeutta ja itsesi arvostusta on se, että teet päätöksiä oman hyvinvointisi eteen. Jokainen on vastuussa onnestaan, eikä kukaan muu tule sanomaan sinulle mikä oikein onnellesi! Mä esimerkiksi olen alkanut ottamaan hetkiä luonnossa, oon toki onnellisessa asemassa, koska mun puolisokin nauttii kuunnella ja vain viettää aikaa luonnossa samoillen. Hektisen arjen tasapainoksi luontoilu on ihan kuikeeta, vaikka kuka sanoisi mitä. Sen lisäksi treenaaminen on ajanut monesta muusta aktiiviteetista ohitse, salilla on vietetty monta hikistä tuntia ja se todella tuntuu sekä näkyy kehossa. Sairastamisen ja kaikkien lääkkeiden jäljiltä keho oli aivan sekaisin, nyt se palautuu.

 

Ei tässä tällä kertaa muuta, nämä ajatukset ovat pyörineet jo hetken vahvoina tuolla pääkopassa ja nyt sain hetken, jolloin ne kirjoitin ja julkaisen teille. Tärkeintä tässä elämässä on elää, kuten itselle on parasta. Unohda muiden luomat paineet tai kehoitukset omasta elämästäsi! Pidä osa opeista ja ajatuksistasi takataskussa, tuo osa julki, jotta voit auttaa ja herättää myös muita.

 

seuraa teräsmutsia myös:

IG: Terasmutsi

psst. Jos haluut seurata meidän luontoseikkailuja enemmänkin, niin jatkossa käyttäjän @mindsettravels takaa tulet löytämään kuvia ja kertomuksia meidän reissuista.  Mitkä on sun ehdottomat lempparikohteet luontoilla Suomessa?

 

xx Teräsmutsi