Hae
Teräsmutsi

Kaikesta huolimatta! – Olen onnellinen!

Miksi pelätä onnen loppumista?

Tuntuu todella veikeältä sanoa olevansa todella onnellinen ja samaan aikaan tuntea olevansa niin sairas. Hullua, mä olen onnellisempi kuin olen ikinä ollut. Samaan aikaan huomaan erään lieve-ilmiön.

Me ihmiset tunnumme kyseenalaistavan onnellisuuden tunnetta hyvinkin usein, varsinkin jos se on näin megalomaaninen. Tajusin itsekin sitä tekeväni. Kun sain itseni kiinni ajattelemasta; ”tämä onni on vain ohimenevää, varmasti viedään minulta kuten kaikki muukin.” Tuolloin päätin muuttaa asennettani ja suhtautumistani onneen. Loppuen lopuksi onnellisuus on kuitenkin se tunne, jota kaikki ajavat takaa ja tekevät liki mitä tahansa saadakseen sen asumaan omaan kotiinsa.

Kun mä sain onnen vieraakseni ei kulunut kauaa, kun sain tiedon tästä sairaudesta ja jouduinkin teho-osastolle tietämättäni tulevasta. Silloin todella mietin, että onko onnellisuuden tunne ainaisesti tarkoitettu vain ohimeneväksi. Tullessani tajuihini sairaalassa, tunsin tuon onnellisuuden jälleen ja ymmärsin, että onnellisuus voi olla myös pysyvä mielentila. Onnellisuuden tulee vain olla aitoa, hehkua sinusta itsestäsi sisältä, jotta se voi olla tunne sinun ja toisen välillä. Sairaala-jaksoilla olen miettinyt paljon onnellisuutta ja viimeistä liki viittä vuotta. Olen kyseenalaistanut onneani tietyissä tilanteissa ja katsonut aikaa taaksepäin todetakseni, että olen elänyt kulissi-onnellista elämää. Olen kieltänyt itseltäni faktan, olen kaivannut jotain paljon vahvempaa ja aidompaa. Olen kaivannut sitä tunnetta, kun tiedostan olevani niin onnellinen, että joitain se jopa ärsyttää. Olen aina puhunut ja janonnut kuinka haluan elämässäni kaiken tai en yhtään mitään. Olen ollut ja tulen aina olemaankin ihminen, joka ei tyydy mihinkään puolitie -juttuihin. Haluan tuntea olevani elossa, rakastettu ja todella onnellinen. Monta vuotta meni sumussa, luulin olevani onnellinen. Ammensin onneni haaveista ja toiveista.

ONNI ASTUI OVESTA SISÄÄN

Kun makasin sairaalassa, kävivät #laumalaiset katsomassa minua tiuhaan tahtiin. Jo tuolloin mun onneni oli aidompaa kuin koskaan, mutta eräs ihminen astuessaan ovesta sisään toi onnen x 100. Sen jälkeen kotiuduttuani ja vielä toisellakin sairaalajaksolla tuo onni vain puristi rintaa syvemmältä. Pelko astui eräänä hetkenä onnen kanssa sisään ovesta, mutta poistui, kun ymmärsin omat tunteeni ja sen, että pelkäämällä en saavuta mitään. Haluan siis sanoa, että kiitos tämän sairauden olen pelottomampi versio itsestäni ja aivan varmasti voittaessani tämän, tulen toteuttamaan villeimmätkin haaveeni. Sillä jos en eläisi nyt, niin milloin sitten?

Onnellisuus voi siis olla pysyvä mielentila, joka vahvistuu ajan myötä. Suomalaiset puhuvat aina paljon, että ” se kel onni on, onnen kätkekööt”. Mä olen kyllästymiseen asti ollut sitä mieltä, että miksi ihmeessä onni tulisi lukita maakellariin ja olla siitä aivan hys hys? Onnihan on upea asia, jota tulisi ruokkia ja antaa liekille lisää happea. Maakellarissa onnellisuuskin muuttuu pimeydeksi ja se tukahtuu ajan kuluessa.

 

saako sairas olla onnellinen?

Jos olen rehellinen niin, pelotti se onnellisuuden tunne minuakin aiemmin. Aikaisemmin itsekin mietin, että onko sallittua sanoa olevansa onnellinen ja vieläpä näyttää se? -Moni ihminen tuntui karttavan tuollaisia tunnetiloja, valittaminen ja huonot fiilikset tulevat helpommin osaksi elämää. Ne tuntuvat ainakin tässä maassa olevan se ”normaali”. Kun kuulin olevani sairas, ymmärsin myös elämän ainutkertaisuuden täysin eri mittakaavassa mitä ennen olin ajatellutkaan. Tuolloin ymmärsin myös, että jos koen jotain niin järisyttävää kuin onnellisuutta potenssiin kymmenen, haluan sen myös näkyvän ulos. Jokuhan voisi vaikka saada hippusen siitä onnesta itseensä, vai voisiko? Iltaisin, kun nuuhkin yöpaitaa, tiedostan olevani hullu, mutta olenpahan onnellinen sellainen. Samaan tapaan aamulla vetäessäni ensimmäisen henkäyksen, koen onnellisuutta siitä, että olen elossa. Kun pohdin oikein tarkkaan, ymmärrän, että juurikin tämä sairaus on tuonut mulle sen onnellisuuden tunteen vahvimman muodon. Näin ollen uskon, että ihminen voi löytää onnen oli tilanne aivan mikä tahansa. Mä olen onnellinen tässä hetkessä, kun mun elämäni jatkumisesta ei ole mitään taetta. Mä olen onnellinen tilanteessa, jossa mun elämäni on oikeastaan aika kaaoksessa, mulla ei vielä ole omaa kotia, mä en ole terve, en asu yhdessä tyttäreni kanssa. Monia asioita, joiden voisi ajatella vievän onnellisuuden pois mielestäni ja kehostani, mutta silti mä koen olevani ihan älyttömän onnellinen ja kiitollinen.

 

Mieti mitä sulle jää kaiken jälkeen käteen, jos ajattelet vain negatiivisesti tai märiset kaikesta? Katso omaa itseäsi syvälle silmiin ja löydä onnen aiheita. Päätä tarttua niihin ja tuo ne osaksi elämääsi, jokaista päivää. 

 

xx Teräsmutsi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *