Hae
Teräsmutsi

Kompromissi vai elämä?

Elämä on kompromissi -vai onko?

Lause, joka on totta, mutta myös valhetta, sillä elämän ei tule olla kompromissi. Elämässä voidaan tehdä kompromisseja, mutta jos elämä on pelkkää kompromissia ja luopumista mennään metsään. Haluan hieman valottaa miksi halusin erota ja miksi tein mitä tein? -Niin siis jos et jo ole tietoinen, olemme eronneet. Ei kompromissille.

Viiimeinen vuosi on ollut haastava ja kompromissi-täyteinen, sillä olen vahvistunut ihmisenä enemmän kuin koskaan ja löytänyt oman polun äitien sekä naisten hyvinvoinnin edistäjänä. Samalla kuitenkin oma hyvinvointini on ollut vaakalaudalla ja vain ajoittaisia hyviä hetkiä on mahtunut mukaan. Olen kuullut puhuttavan aina elämästä, jossa kompromisseja on tehtävä ja myönnytyksiä annettava. Kyseenalaistan hyvin paljon, että mille tasolle asti on oikeutettua vaatia toista tekemään kompromisseja ja luopumaan omista unelmistaan. Onko ylipäätään parisuhteessa kompromissi molempia loppuen lopuksi tyydyttävä ratkaisu?

Parisuhde, se erityinen käsite, jota viime aikoina olen pohtinut paljon. Millainen parisuhteen tulee olla, miltä se tuntuu ja mitä se vaatii kummaltakin? Voiko toiselta odottaa suhteessa antautumista, jos itse ei ole valmis tulemaan edes puolitiehen?

suhde vai alisteinen ajatusmaailma

Meidän suhde oli neljä vuotta voimissaan, kun viides astui ovesta alkoi suhde rakoilemaan huolella. En tiedä pystytkö sinä samaistumaan, mutta erittäin toivotun lapsen odotus sai aikaan nuoressa miehessä karkuun juoksemis -reaktion. Mies, joka rehellisesti olisi saanut ja sai aivan kaiken. Huomiota, läheisyyttä, seksiä ja arvostusta. Miten tällainen reagoi, kun vaadin sitä takaisin. -No, sen me tiedämmekin jo, mutta se mitä ette tiedä, huomiottomuus jatkui.

Ei ole edes vitsi, kun kertaan mielessäni kymmeniä hetkiä, jolloin anelin kosketusta ja hyväksyntää. Sairasta! Miten sokeaksi voi kumppanilleen tulla, ettei näe toisen kaipuuta? En ennen tällaista ole todistanut, mutta nyt sen sitten koin. Harmillisesti vieläpä juuri niin, että kyse on lapseni isästä. Olenhan aina toivonut ehjää perhettä, jossa vanhemmat ovat ainoastaan puolisoita toisilleen. En silti ole valmis elämään kompromissi -elämää.

KÄVI NIIN TAI KÄVI NÄIN

Joka tapauksessa, tein päätöksen, että elämässäni ei enää ole sijaa kompromisseille. Eletään täysillä tai ei sitten eletä ollenkaan. Joku sanoi, että ”susta näkee nyt onnellisuuden kilometrien päähän” ja se onkin totta, hullua ehkä. Niin moni on kommentoinut, että ei kukaan voi eron jälkeen olla noin onnellinen. Miksei voisi`-Eikö ihmiset juuri eroa siksi etteivät ole enää onnellisia ja haluavat löytää se onnen uudelleen. Kun tulin lopputulemaan, että unelmani ja haluni, eivät mene yksiin puolisoni kanssa, aloin havainnoimaan ympäristöäni. Päädyin eroratkaisuun, joka olisi paras myös lapselleni. Olisi ollut itsekästä jatkaa lapsen takia yhdessä, silloin lapsemme olisi nähnyt onnettoman äidin ja riitelevät vanhemmat. Niin tai näin, minä olen helkkarin juuri nyt onnellinen! Tämä onnellisuus kumpuaa sisältäni, ehkä, joku myös vaikuttaa siihen ulkoapäin. Nyt olen parempi mama lapselleni, parempi itselleni ja pystyn seuraamaan unelmiani ilman, että kukaan rajoittaa niitä. Nyt olen vapaa elämään ja toteuttamaan itseäni.

 

LAPSEN SYNTYMÄ, KONTROLLIN TARVE

Kun saimme tyttäremme, toiselle meistä tuli tarve kontrolloida aivan kaikkea. Se söi suhteestamme juuri sen miksi se suhde oli ainutlaatuinen. Käytyäni paljon kouluttautumassa, ymmärsin, että olemme kaukana toisistamme ja haluamme täysin eri asioita. Silloin tein päätöksen haluta muita asioita ja päästää irti.

 

Haluan nyt sanoa jokaiselle pienen lapsen äidille, että jos suhde muuttuu vankilaksi, jossa hallitaan vain pelolla ja taloudellisella otteella. LÄHTEKÄÄ! Saatte kyllä apua ja tukea sekä ymmärrystä, kun vain uskallatte lähteä. Elämä on elämistä varten, ei kitumista!

 

 

Rakkautta ja intohimoa

xxx Teräsmutsi 

 

lue myös: https://terasmutsi.vaikuttajamedia.fi/2019/06/25/operaatio-pelastakaa-patalaput-tissit/