Hae
Teräsmutsi

Ihmisten hyvyys yllätti -kohde silti väärä?

tällä viikolla ihmisten keskuudessa on kuohuttanut, notre damen katedraalin kohtalo

Alkuviikosta mediassa kuohui, kun Ranskan kansallisaarre Notre Dame roihusi ilmiliekeissä. Haluan kirjoittaa aiheesta, sillä se pysäytti minut ajattelemaan maailmassa olevaa hyvyyttä. Siis sitä hyvyyttä, jota on jäljellä, mutta joka ohjautui täysin väärään paikkaan. Olin itse Valmentaja -valmennuksessa, kun sain tietää tuosta tuhoisasta palosta. Olin siis henkisesti tilassa, jossa ajatukseni olivat otolliset kyseisen tapahtuman pohdinnalle.

vähemmällä olisi poistettu maailmasta nälänhätä

On upeaa huomata, että hyväsydämisyys ei ole kuollut vaan apua antavia ihmisiä löytyy. On pakko kuitenkin todeta, että yhden rakennuksen korjaamiseen vaadittavalla summalla, olisi poistettu nälänhätää, viety puhdas vesi sinne missä sitä ei ole tai rakennettu majoitus-mahdollisuus monelle kodittomalle. Tämä saa miettimään, sitä miten maailman rikkaat priorisoivat rahan käyttöä. Tämä saa miettimään sitä miten ajattelematonta ja jopa kenties tekohpyhää on nykypäivän rikkaiden ajatusmaailma.

Pelastetaan mielummin 850 vuotta vanha rakennus, mutta annetaan ihmisten kuolla nälkään. Minusta tämä tuntuu kovinkin röyhkeältä ja erittäin ajattelemattomalta. Miten ihmeessä voimme olla niin kiintyneitä materiaan, että emme näe todellista hätää?

Keräämme varoja sinne ja tänne, mutta annamme liki sielumme materialle

Ihmisarvo tuntuu kovin miinus-merkkiselle, kun kuuntelee näitä tarinoita siitä, kuinka monta keräystä, kerääjää ja kohdetta maailmasta löytyy. Kaikkien keräysten jälkeenkin apua tarvitsevien määrä tuntuu vain kasvavan. Missä ihmeessä ovat silloin nämä miljonääri-tahot, kun heitä todella aidot ihmiset tarvitsisivat. Meiltä löytyy voimavaroja järjestää suuriakin tapahtumia, joihin kuluu arvokasta varallisuutta sekä vaivannäköä. Tuo Notre Damen tulipalo herätti ajattelemaan sitä, miten vääriin asioihin maailmassa keskitetään energiaa, prioriteetteja ja varallisuutta. Jos Suomessa palaisi Helsingin Tuomiokirkko tai Kulttuuritalo, siis jokin merkityksellinen rakennus, voitaisiinko korjaamiseen käytössä oleva varallisuus käyttää mielummin maamme vähäosaisten ja apua tarvitsevien hyväksi?

Politiikassa luvataan auttaa ihmisiä, rikkaat auttavat materiaa? -Kumpikaan ei aidosti kohtaa todellista tarvetta.

Kumpaan sinä panostaisit ihmisiin vai kansallisaarteisiin /historiallisesti merkittäviin kohteisiin?

 

xx Teräsmutsi

4 kommenttia

  1. NN kirjoitti:

    Nälänhätää ja puhdasta vettä olisi riittänyt vain hetkeksi, kunnes taas tilanne olisi eskaloitunut sellaiseksi millainen se nyt joissakin maissa on.

    Kannattaa lukea esimerkiksi kehitysavusta, se ei välttämättä ole kohteelle hyvä asia.

    • Teräsmutsi kirjoitti:

      Heippa ”NN”

      Väitän silti, että useampi ihminen olisi pelastunut. Itse henkilökohtaisesti en luota kuin yhden hyväntekeväisyys-firman avunantoon, siksi tässä myös hieman haen vauraampien vastuuta.

      xx Teräsmutsi

  2. Miumau kirjoitti:

    Eikö jokainen saa käyttää rahansa miten haluaa? Esimerkiksi kehitysmaihin rahaa voi kaataa roppakaupalla, eikä se silti kaikkia ongelmia sieltä poista, sillä niitä ei korjata pelkällä rahalla. Ja kyllähän niihin rahaa laitetaankin, kokoajan. Iso osa maailman rikkaista ihmisistä lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, joten mielestäni on turha moralisoida tällä asialla.

    • Teräsmutsi kirjoitti:

      Heippa ”Miumau”,

      Aivan varmasti jokainen saa käyttää rahansa, kuten tahtoo. Silti olen sitä mieltä, että tutkimatta ja katsomatta mihin hyväntekeväisyyteen heitetyt rahat menevät, viemällä avun itse perillä saisimme enemmän aikaan.

      xx Teräsmutsi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *