Hae
Teräsmutsi

Teräsmutsi vai PASKAmutsi?

miten määritellään paskamutsi tai teräsmutsi?

Ajatus tästä blogi-tekstistä on pyörinyt jo pitkään mielessä. En vain ole saanut ajatuksia kiinni ja näppistä sauhuamaan, kunnes nyt. Meillä on todella usein tv auki, sieltä kuuluu latino-musiikkia tai jokin lasten leffa.
Siinä se pyörii, vaikkei kukaan sitä juuri katsoisikaan. Taustahälinänä, ihan parasta on lattarimusa, koska siitä tulee aina älyttömän hyvä fiilis. Pikkuneiti nauttii varsinkin juuri tuosta musiikin kuuntelusta, tulee usein ottamaan kädestä kiinni, että äiti nyt tanssitaan.

Uskon itse siihen, että mitä enemmän lapsi tottuu ääniin ja esimerkiksi juurikin musiikkiin, kasvattaa se hänestä sosiaalisemman sekä kielellisesti fiksumman. Lapsi tottuu ääniin ja maailman menoon ympärillään, jolloin kasvaessaan hänestä ei tule arkajalkaa. Toisaalta olen kuullut kuinka väärin on, että lapsen ympärillä on hälinää ja ohjelmaa. Hiljaisuus ja erittäin rauhallinen meininki kuulemma tekee lapsesta varman ja rauhallisen.

millainen mutsi olen?

Olenko siis paskamutsi, kun en opeta lastani istumaan pitkiä pätkiä hiljaa paikoillaan? Sen sijaan meillä alkaa päivät bileillä, joko lattareiden tai Fröbelin palikoiden tahtiin. Autossa volat on kaakossa ja meillä jopa pikkuneiti hyräilee ja hytkyy tahdissa. Mikä on se oikea ja mikä vastaavasti väärä tapa? Jokaisella, kun tuntuu olevan tiedossa se paras tapa lapsen kasvattamiseen, mutta kuitenkin jokainen on erilainen. Hmmm…

Millainen mutsi oikein olen? Välillä epävarmuus hiipii salaa, kun lukee vauva -ryhmiä somesta ja kuuntelee kahviloissa toisten äitien keskusteluja. On Manducaa, kellotettua imettämistä, Gugguun vaatteita ja merkkihoitolaukkuja. Hetkeksi keskittymiseni herpaantuu ja katse osuu lapseeni, joka hymyilee maailman leveimmän hymyn, muistan jälleen mikä on tärkeintä.

Äitiys on oikeasti yksi saatanallinen kilpailu, josta olen irtisanoutunut jo aikoja sitten. Silti se välillä nostaa päätään, varsinkin ollessamme vielä Suomessa, jossa siis aivan kaikki vaipoista lähtien laitettiin paremmuusjärjestykseen. Paras äiti oli se, jolla on lapselle kalleimmat turhakkeet, parhaimmat vaatteet ja sitä rataa.

Sanon suoraan, että olen yrittäjä ja äiti, en ainoastaan tissi ja tiskari. Sen takia tai juuri sen ansiosta ajatusmaailmani ei ole niin rajoittunut. Jos lasta väsyttää kesken kauppareissun voi hän nukkua päikkärit ostoskärryssä. Jos lapsella on huono päivä, en todellakaan lukittaudu kotiin vaan pakkaan hänet mukaan ja hyppäämme autoon – hetkessä päivä muuttuu paremmaksi.

Haluan sanoa, että me äidit voidaan olla maailman vahvin voimavara tai ilkein hyeenalauma, se on meistä kiinni kumpaan vaakakuppi kallistuu. Me voidaan auttaa, tukea ja sparrata toisiamme. Kolikon kääntöpuolella me voidaan myös sorsia, arvostella ja vähätellä toisiamme. Kumman sinä valitset?

Lopputulema on se, että kuten kaikessa myös tässä keississä ”äitiys” olen oma itseni, Teräsmutsi. Tätä täysin samaa suosittelen jokaiselle. Kun sä itse voit hyvin, sun lapsi voi hyvin ja päinvastoin. Ihan huikean tärkeää on muistaa se, että siinä missä toiselle lasi viiniä lasten mentyä nukkumaan on yhtä hyvä vaihtoehto kuin toiselle kova hikitreeni. Ja ennen kaikkea, ne molemmat ovat täysin oikein. Jokainen äiti voi valita olevansa Teräsmutsi, joka huolehtii perheensä lisäksi myös tosissaan itsestään.

Miten sä olet saanut kokea äitiyden? Onko sun valintojasi äitinä kyseenalaistettu? Oletko vastaavasti saanut hyvää palautetta äitiydestäsi? Onko sinulla äiti-ystäviä, jotka ovat vahvin voimavarasi? 

 

xx Teräsmutsi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *