Hae
Teräsmutsi

Hyvät – pahat rutiinit

RUTIINIEN MAAILMA JA PAKOTTAVA TARVE OMATA NE

 

Olen kiinnittänyt paljon huomiota kuinka yhteiskunta painostaa rutiineihin ja päivät on täytettävä niistä. Koen itse aina olleeni jonkinlainen rutiini-kammoinen ihminen. Nuoresta tytöstä asti olen aina taistellut rutiineja vastaan, oli ne sitten aamulla kl 07 soiva herätyskello tai ”pese hampaat ennen ruokailua”. Onko ne rutiinit pakko olla? Millaiset rutiinit voisivat olla rutiineja ilman, että tuntuvat siltä? Mihin niitä rutiineja tarvitaan?

 

HYVÄT PAHAT RUTIINIT

Aiheeseen liittyy vahvasti mutsius, eli se kun minusta tuli äiti. Sillä sen jälkeen olenkin kuullut monesta suunnasta kuinka tyttärelläni on pakko olla rutiinit ja niistä on ehdottomasti pidettävä kiinni. Kun neiti oli vielä sylivauva, olisi ruokailun pitänyt tapahtua kellon eikä lapsen mukaan. Aamulla tulisi herätä aina samaan aikaan, illalla vastaavasti myös samaan aikaan nukkumaan. Kun olin lapsi meillä oli paljon rutiineja, mutta myös todella paljon rutiinin rikkomista. Meillä oli niin sanottuja väärinpäin -päiviä, jolloin päivän aikana syötiin ensin jälkiruoka ja sitten vasta pääruoka. Tuolloin myös saatettiin tehdä kaikki iltajutut aamulla ja päinvastoin. Se oli pienestä Hennasta superhauskaa ja uskonkin, että jo tuolloin on syttynyt myös se rajojen rikkomisen tarve sisälläni. Nyt oman tyttäreni kasvaessa olen yhä vahvemmin tuonut vapautta ja rutiinittomuutta hänen elämäänsä. Älä pelkää rakas kukkahattutäti, kyllä meiltä löytyy rutiinejakin niitä vain ei kutsuta tuolla nimellä ja niistä on tehty mielekkäitä. Nimittäin olen huomannut kuinka nimenomaan ”rutiinit” on saatu yhteiskunnassamme kuulostamaan pakonomaisilta asioilta, joita tehdään vaikka niistä ei nautittaisikaan. Mielestäni elämän kuuluu olla jees, joten en opeta lapselleni inhottavia saati pakottavia rutiineja, joita vastaan lapseni haluaa kapinoida.

Like what a heck? – Ei se elämä todellakaan ole vakavaa, välillä on jees heittää ihan lekkeriksi.

kun eihän se elämä voi yksisarvisia ja naarasleijonia vaan olla

Kun puhutaan rutiineista yleisesti meidän aikuisten maailmassa, niin kapinoin tosiaan vieläkin vastaan. Oikeastaan olen irtisanoutunut osakseni niistä. Meillä touhutaan superkivoja juttuja, elämännäköisiä asioita aamusta iltaan. Välillä tulee hetki, kun jotain asiaa ei haluta tehdä, mutta niihin hetkiin auttaa hyvin elämäni ykkössääntö ”kaikki tuntuu paremmalta, volat kaakossa” .  On totta kai asioita, joita olisi elämässään hyvä tehdä, jotta pääsee tavoitteisiin tai ihan säilyttää perushygienia-tason, nyt ei ole kyse niistä. Ne tietenkin löytyvät taustalta.

MEIDÄN ”RUTIINIT” JOITA JOKAISEEN PÄIVÄÄN KUULUU:

Aamut: aamut alkaa aina rakkaus-hetkellä joko koko perheen kesken tai sitten yhdessä tyttäreni kanssa. Paljon rakkautta, hellyyttä sekä aikaa toisillemme. Sitten laitetaankin musat päälle sekä sekoitetaan aamu-juomat. Ihan paras fiilis heti aamusta!

Päivät: neiti tietenkin tarvitsee vielä päiväunensa, jos kyse on koti-päivästä niin hän nauttii kauneus-unensa rattaissa. Tässä välissä jos ollaan kotosalla valmistan lounaan ja teen töitä koneella. Sen lisäksi vedän henkeä!

Iltapäivät: päiväunien päättyessä syödään ja leikitään, tanssitaan tai sylitellään. Touhutaan yhdessä. Palaan töiden pariin ja pikkuprinsessa ryhtyy omien leikkiensä pariin.

Illat: niinä iltoina, kun beibe on kotona meillä kuluu illat erittäin vaihtelevasti yhdessä touhuten. Yleensä silloin on isän ja tyttären hetkiä, jolloin saan itse keskittyä omiin juttuihini. Kuitenkin ollen mukana osaksi. Iltaisin meillä myös on ihan selkeä juttu, että ”papi ” laittaa neidin nukkumaan. Iltapusut ja halit koko perheeltä, jonka jälkeen alkaa parisuhde -aika. Kun itse on aika käydä nukkumaan sekoitan mun ”kaktusviinani” <- nimi oma kehitelmä, eli toisin sanoen iltajuomani, jotta yön unet olisi mahdollisimman huikeet. Aamulla on mukavampi herätä taas intoa täynnä. Samalla siinä sängyn reunalla minulla on vihko, jonka kannessa lukee ”kiitollisuuspäiväkirja” ja illan päätteeksi vielä kirjoitan sitä.

 

Tämän enempää ei rutiineita oikeastaan elämään meidän perheessä kuulu, muuten vedetään aina tunteella … ja Activizella!

 

 

xx Teräsmutsi

 

 

Yksi kommentti

  1. Mari kirjoitti:

    Hmm. Mielenkiintoinen näkökanta. Itse en nimittäin näe rutiineja mitenkään huonoina tai ikävinä 😀 Kun kuitenkin näin aikuisena ihmisenä on ihan itse saanut ne rutiinit kehitellä, niin en tajua miksi kukaan loisi itselleen ikäviä rutiineja. Tai miten ne rutiinit tekisi elämästä jotenkin ei-elämänmakuisen? Se että pesee illalla hampaat, herää aamuisin tiettyyn aikaan, syö säännöllisesti tiettyihin kellonaikoihin (ja eturuuan ennen jälkiruokaa) – nehän on vain omasta terveydestä huolehtimista? Rutiinien ansiosta jokaista asiaa ei tarvitse erikseen päässä pohtia, vaan tietyt elämän perusjutut tulevat ihan selkärangasta ja näin helpottavat kiireistä arkea.

    Tästä sun blogista välittyy se että haluat rikkoa rajoja ihan vain että voit sanoa että rikot rajoja. Oletko miettinyt miksi sinulla on siihen niin kova tarve? Ei maailmaa kuitenkaan muuteta sillä että taistelee jokaista yhteiskunnan normia vastaan. Pitää löytää ne oikeat tavat muuttaa asioita. Ja asiat ei muutu sillä että väen väkisin on tekemättä oman lapsen elämään mitään rutiineja. Siihenhän se kaikki energia sitten menee kun välttelee rutiinien muodostumista 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *