Hae
Teräsmutsi

Raiskaus on aina raiskatun syy

*Seuraava kirjoitus voi järkyttää herkimpiä*

 

Raflaava otsikko, ehkä, mutta näin minulle on todettu. Ja tuo lause jos mikä satuttaa, jo ihan ketä vain, mutta erityisesti tuon karmivan kokemuksen kokeneena. Nyt nostetaan jälleen kissa pöydälle ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Muistan tuon hetken kuin eilisen ja sitten taas toisaalta koko hetki tuntuu harmaalta myrsykpilveltä päässäni. Aivan liian moni nuori, upea nainen on joutunut raiskauksen / seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Toivoisin vain, että voisin sanoa, ettei kohdalleni olisi osunut tätä kamaluutta. Tai jos vaikka vain ja ainoastaan kerran.

Kun olin erittäin nuori tyttö, siis lapsi. Kohtasin ihmisen, josta ajattelin kauniita ajatuksia, lapsen tasolla. Ei sen enempää, vähempää tai muuta. Hän kuitenkin ajatteli jotain aivan muuta ja päätti, että vie erittäin likaisella tavalla neitsyyteni. Tavalla, josta en todellakaan voi sanoa, että tämä oli molempien päätös. Siis, että me molemmat olisimme halunneet sitä, haloo olin täysin lapsi. Jo pelkästään kirjoittaessani tätä tekstiä, tulee oksennuksen maku suuhun ja pieni raivon kipinä valtaa takaraivoni. En kuitenkaan ole vuosiin enää antanut tämän tapauksen murjoa mieltäni, sen sijaan on olemassa kuitenkin toinen vanhemmalla iällä koettu mieltä ja kehon kuvaani järkyttänyt tapahtuma.

Kuvittele, että olet hyvä jossain koulu-aineessa, siis oikeasti rakastat tuota aineen opiskelua ja saat vain entistä enemmän intoa opiskella sitä. Kaiken lisäksi olet todella hyvä siinä. Näin oli minulla. Olin kuitenkin todella rajusti kiusattu sekä syrjitty, koko ala sekä yläasteen ajan, joka korostui varsinkin yläasteella. Tein liki kaikki ryhmätyöt yksin, vietin välitunnit yksin tai vaikka wc:ssä. Sitten meillä vaihtui tämän ihanan aineen opettaja, tuntematon mies-henkilö saapui salkkujensa kanssa paikalle. Alusta lähtien hän otti minut esimerkikseen liki jokaiseen tehtävään, kehui joka päivä ja istui aina viereen opettamaan henkilökohtaisesti. Tuli päivä, kun tämä opettaja totesi, että haluaisinko jäädä lisä-opetukseen aina välitunneiksi, kun kerran vietän ne aina yksin. Tuo tuntui kuin pelastavalta käden ojennukselta, pois käytäviltä toisten arvostelevista silmistä ja syrjivistä piireistä. Niinpä vastasin myöntävästi. Alkuun homma sujui mukavasti, tunsin oikeasti saavani haastetta, muutoin niin ”helpoksi” muodostuneen aineen opiskelun kanssa. Pikkuhiljaa vieressä istuminen muuttui, käsi hartialla istumiseksi, siitä sitten käsi reidellä istumiseksi…

Kunnes tuli päivä, että tämä opettaja pyysi minua jäämään tuntien jälkeen hetkeksi aikaa luokkaan. Hänellä olisi kuulemma tärkeää asiaa opiskeluihini liittyen. Odotin jotain mullistavaa tai vähintäänkin kourallista kehuja. Se mitä tapahtui, oli kaukana mieltä ylentävästä kehumisesta tai nuoren naisen alun opintojen tukemisesta. Tämä opettaja istui jälleen viereen, kuten liki jokaisena kertana, kun jäin luokkaan pänttäämään ja ottamaan vastaan lisätehtäviä…  Voin yhä tuntea sen oikeasti jo aikuisen miehen käden tunkeutuvan housuihini, toisen käden peittävän suun ja samaan henkäykseen hänen toteavan ”Olet nyt aivan paikallasi, hiljaa ja et kerro tästä kenellekkään. Saat kympin, olet kympin tyttö. Niin ja kuka sinua uskoisi, olet kuitenkin vain pieni tyttö.” Sen jälkeen silmissä sumeni, muistan vain tunteneeni jotain niin saatanallista kipua, että en ole ikipäivänä kokenut mitään sellaista. Kun tämä mies oli valmis, vetäisi hän itsensä irti minusta ja heitti tuotoksensa ylpeänä reisilleni. Katsoen sillä niin dominoivalla, alistavalla ja eritoten ahdistavalla katseellaan suoraan syvälle silmiin. Tuntui, kuin olisin kahlittu tuhansien kilojen painolla meren pohjaan. Yritin huutaa, mutta ääntä ei tullut. Ainut mitä muistan tehneeni on, että sylkäisin häntä kasvoille. Kun sain itseni ”vapaaksi” juoksin ulos suoraan vessaan, muistan katsoneeni itseäni peilistä ja hävenneeni. Miten muka en saanut itseäni pois tuosta tilanteesta? Miten saatoin olla niin avuton, että olin katsonut monta kertaa läpi sormien ne ahdistavat hyväilyt. Miten ikinä voisin katsoa itseäni ylpeänä peilistä ja todeta, että ”Sä olet voittaja, sä selvisit.” En kertonut kenellekkään, eihän minulla ollut ystäviä. Pelkäsin suurella työlläni nostamien arvosanojeni puolesta. Päätin olla se ”kympin tyttö”, päätin selvitä. Päätin taistella nuo muistot mielestäni pois.

Kunnes sen jälkeiset vuodet veivät minut syvemmälle suohon ja aivan vääriin piireihin. Kadotin itseni ja muistan monesti miettineeni, kuinka koskaan voin kohdata ketään ilman vaatteita? Kuinka koskaan voisin rakastua mieheen tai harrastaa seksiä? Aikaa kului ja niin vain monien psykologi-tuokioiden, itse-tutkiskelun sekä opiskelun jälkeen löysin henkilökohtaisen avaimen seksuaalisuuteeni. Rentouduin ja sain päästettyä irti. Nyky-minäni kokee kaiken kahta vahvemmin, on erittäinkin seksuaalinen ja tuntee tunteita äärilaidasta toiseen. Helpolla tai sormia napsauttamalla nykyinen vahvuus ei ole tullut, on vaadittu kyyneliä, verta ja useita pohja kosketuksia. Varsinkin juuri nykyinen puolisoni, on saanut minussa esiin niitä upeita piirteitä joita uskon, että kehittyi jo aiemmin. Muutama joulu sitten kuitenkin eräs ”läheinen” totesi; Kyllä se raiskaus on raiskatun syy, mitäs näyttää uhkealta ja laittautuneelta.” Nuo sanat kolahtivat niin vahvasti minuun, pitkästä aikaa. Sillä en hetkeen ollut antanut menneisyyden haamuille tilaa päässäni, mutta tuo lausahdus toi ne elävästi takaisin.

 

Mitä mieltä sinä olet, onko raiskaus tai hyväksikäyttö aina uhrin syy? Minulla on erittäin vahva mielipide tästäkin asiasta. Nimittäin se, että kukaan joka haluaa huolehtia itsestään ja näyttää hyvältä, ei sillä pyydä ”tule nyt raiskaamaan minut”, ei todellakaan. Kukaan ei koske ilman lupaa, hyväksyntää tai molemmin puoleisia tunteita, toiseen. En minä pyytänyt edellä mainittuja tapahtumia tapahtuvaksi. Vaikka olinkin yksin, hukassa ja liki luovuttamaisillani elämäni suhteen. En siltikään osannut pienessä mielessäni joutuvani kokemaan mitään sellaista, jota jouduin todistamaan tapahtuvaksi. Asia, jota en koskaan pysty täysin hyväksymään on näin traumaattisista tapahtumista aiheutuvien rangaistusten lievyys. Minun tapauksessani rangaistuksia ei jaettu, sillä toinen näistä henkilöistä ei asu edes Suomessa (on kyllä syntyperältään täysin suomalainen) ja toinen oli tapahtuma hetkellä vastuuttomassa iässä. Millään tavalla ei siis heillekkään jää merkintää näistä teoista. Muutosta kaivataan niin seksuaalirikosten rangaistusten koventamisessa kuin myös siitä kenelle voi täysin järjissään tehneenä langettaa rangaistuksia.

Teräsmutsi haluaakin rohkaista jokaista nuorta naista näyttämään upealta, uhkealta ja itseltään. Samalla seisomaan sisarien tukena ja turvana.

Tuetaan me naiset toisiamme upeiden sekä kamalien kokemusten keskellä. #standwithgirls #eihyväksikäytölle #eiyhtäkäänraiskausta

 

xx TERÄSMUTSI