Hae
Teräsmutsi

Vara-mutsit elämässäni

ÄIDIN vs vara-mutsin ROOLI ELÄMÄNI VARRELLA

Olen viime aikoina pohtinut paljonkin tätä ”vara-mutsi” -juttua elämässäni. Vuosien varrelle on mahtanut useampikin ystävä, joka ikänsä puolesta olisi sopinut äidikseni aka vara-mutsikseni. Uskon vahvasti, että vedämme puoleemme sitä mitä tarvitsemme ja mitä haluamme. Vara-äiti on selkeästi ollut yksi henkilö, jota elämääni olen huomaamattani kaivannut. Se on ollut hyvinvointini kannalta välttämätön henkilö lähelleni. Vaikka Teräsmutsiksi itseäni tituleeraankin on elämääni mahtunut myös aikoja, jolloin en ole kokenut olevani niin terästä kuin nyt olen. Juuri niinä hetkinä äidillinen tuki sekä turva on ollut älyttömän tärkeää. Kiitos siis vara-mutseille.

biologiset vanhempani

Nyt moni lukija pohtii, että eikö minulla ole äitiä taikka isää? -Kyllä on, meidän perheen sisäiset suhteet ovat erittäin räiskyvät ja oikeastaan niistä saisi aivan huikean suhdesoppa -elokuvan. Tämä vanhemmuus -asia nimittäin pompsahti itsellä rajusti esiin tullessani äidiksi. Sen jälkeen onkin sitten räjähdellyt tasaiseen tahtiin. Räjähdyksiä kuinka teen äitinä aina jotain väärin ja sitten vedetään herneet nenään. Jokaisella on oma tyylinsä olla äiti ja mun tyylini on täydellinen meidän perheelle. Se, että hyväksyykö sun oma perhe sinut ja tapasi onkin sitten aivan eri asia.

Itse olen aina saanut kuulla tekemistäni elämänvalinnoista, eikä palaute ole yleisimmin ole ollut positiivista. Olenkin tehnyt tietoisen valinnan pitää heidät kauempana sillä mielipiteeni on se, että olitpa sitten äiti tai isä ja verisukulainen vaatii kanssakäyminen silti arvostusta ja hyväksyntää. Tällä en nyt tarkoita sitä, ettenkö olisi kuitenkin saanut myös paljon hyvää vanhemmiltani. Se tunne vain on hyvin vahvana sisälläni, että viime vuosina palaute ja energiat ovat olleet negatiivissävytteisiä.

Siksipä olen itse asiassa jo ennen tyttäreni syntymää lukenut tilannettamme ja tullut siihen päätökseen, että ystävä, joka on lähempänä oman äitini ikää voi olla yhtä rakas tai jopa rakkaampi kuin biologinen vanhempi. Mulle suurimpia arvoja kanssakäymisessä ihmisten kanssa on aito arvostus. Aito arvostus ihmisen intohimojen kohteisiin, läheisiin tai unelmiin. Tällä tarkoitan sitä, että jos sinä tahdot esimerkiksi reissata ja tehdä työtä muiden inspiroimiseksi, se on hyväksyttävä. Ja jos joku läheinen ei kykene sitä hyväksymään saati elämään asian kanssa ilman naljailua, on parempi siirtyä sivuun.

voiko ilman biologisia vanhempia elää?

Uskon, että löytyy ihmisiä, joiden korviin kuulostaa karskilta ajatella elämää ilman biologisia vanhempia. Meitä on moneen junaan ja jokaisella saa olla omat mielipiteet, mutta asia jota en pureskelematta niele on toisen kunnioitus tai lähinnä sen puute. Mun itseni on todella vaikea kuvitella, että toteasin jollekkin rakkaalle hänen valinnoistaan kuinka turhamaisia / surkeita tai epäoikeutettuja ne ovat. Sillä ajattelen, että niin kauan kun ihmisillä ympärilläni on hyvä olla itsensä sekä valintojensa kanssa, ovat he oikealla polulla elämässään ja siinä haluan heitä tukea. Haluan, että ympärilläni on vain periksiantamattomia, positiivisia sekä itseään arvostavia henkilöitä. Aina se ei osu yksiin esimerkiksi vaikkapa vanhempiesi arvomaailman kanssa ja jos he eivät kykene edes asiallisesti hyväksymään valintojasi, on mielestäni parempi ottaa etäisyyttä.

ELÄMÄNI VARA-MUTSIEN PIKAKELAUS

Kuten yllä mainitsin, on elämääni mahtunut monenlaista ”vara-äitiä”, yhden kanssa reissattiin rankemman kaavan mukaan villissä nuoruudessani ja siitä reissusta toivuttiinkin useampi kuukausi. Yhdellä oli ongelmaa alkoholin ja lääkkeiden kanssa. Toisen kanssa ymmärsin, että joustovaraa ja kunnioitusta täytyy löytyä muutoinkin kuin hokemalla; ”oon sua vanhempi, mä oon jo testannut tuon, eli ei kannata”… Oli hetken tyhjiö, jolloin yritin myös vielä kerran paikkailla välejä biologisen äitini kanssa, mutta jostain syystä tilanne päättyy aina siihen, että kaikki joko itkee tai huutaa. Ja lopputulema viimeisen kolmen vuoden aikana on ollut se, että ajan moottoritietä kyynel silmässä kohti kotia.

ratkaisu, joka vie eteenpäin

Tuon niin sanotun viimeisen välien selvittely-yrityksen jälkeen päätin, että annan asian olla. Tuona hetkenä avasin silmät myös sille, että elämässäni on ollut viime kesästä asti erittäin äidillinen ystävä läsnä. Tämän ystävän kanssa ollaan monesta asiasta eri mieltä, mutta yhä useammassa löydämme yhtämä-kohtia. Tämän huikean vahvan naisen kanssa meillä molemmilla on aika samantyyliset elämän arvot ja pyrkimykset sekä tavoitteet. Tämä nainen omaa myöskin hieman ”jätkämäisen” asenteen, joka sopii meille molemmille kuin nenä päähän. Tästä ihmisestä on tullut erittäin rakas ja korvaamaton ystävä, vara-äiti sekä vara-mummu. Siis miettikää mikä paketti! Höystättynä huikealla huumorintajulla, veitsenterävällä bisnesälyllä sekä esimerkkinä tuo Canvan -käsittelytaito. Jestas, tästä naisesta olen superkiitollinen!

Kiitos rakas K, elämäni magein vara-mutsi sekä luottoystävä.

Nostamalla muita, nostamme itse asiassa myös itseämme. Tätä toivoisin jokaisen miettivän juuri sillä hetkellä, kun suusta on pääsemässä sammakko, jolla voit tuhota jonkun unelmat. Halaa mielummin ja kerro kuinka tärkeä tämä henkilö on sulle! Jaetaan enemmin rakkautta, positiivisuutta ja kannustetaan toisiamme.

 

xx Teräsmutsi

Minä ensin -päivä

Onko ystävänpäivä kaunis vain tekosyy ja korulause ?

 

Heitän hullun ajatuksen ilmoille, mitä jos Ystävänpäivä olisikin Minä ensin -päivä. Siis päivä, jolloin laittaisit itsesi etusijalle kaikessa. Henkilökohtaisesti Ystävänpäivät ovat aina olleet todella ristiriitaisia ja niiden sisältö vähintäänkin kirjava. Ajatus yhdestä päivästä jona tulisi huomioida kaikki ystävät, tuntuu hyvinkin kiireiseltä. Toisaalta jos katson taaksepäin ovat Ystävänpäiväni kuluneet lähinnä yksin taikka ikävöidessä. Ystävänpäivällä on myös eräs erittäin herkkä puolensa, nimittäin joskus rakastamani henkilön syntymäpäivä osuu samaiselle päivämäärälle. Ystävänpäivän viettäminen on siis itselleni hyvinkin haastava ajatus.

 

suunnittelematta kaikkein paras

 

Tein tänä vuonna tietoisen päätöksen, että Ystävänpäivän kohdalla kalenterissa ei tule olemaan jo viikkoja ennen listaa nimistä joille soittaa tai joita huomioida. Kalenterissa luki yksi nimi, omani. Tänä Ystävänpäivänä pääroolissa olin minä ja se mitä todella halusin sekä ne kenen kanssa oikeasti tahdoin viettää aikaa. Suunnittelematta todellakin kaikkein paras, sillä vietin liki koko päivän kaupungilla mekko-liikkeissä pyörien sekä maukkaan lounaan nauttien äiti-ystäväni kanssa. Alku-illasta kurvasin järvimaisemiin fiilistelemään rakkaan tiimikaverin ja ihanan varaäiti -ystävän avantoon rohkaistumista. Iltaan mahtui vielä ravintola-illallinen oman rakkaan kanssa sekä tuhiseva tyttäreni. Aivan täydellinen päivä, suunnittelematta.

Tässä Ystävänpäivässä oli paljon juuri sellaisia elementtejä jotka ovat mulle tärkeitä ja siten se olikin erittäin onnistunut. Fiilistelin koko päivän ajan sellaista erittäin lämmintä, rakastettua ja erityisen energistä oloa sisälläni. Ystävänpäivä oli tavallaan kuin mikä tahansa muu ”normaali” päivä, mutta silti niin spesiaali. Illalla käpertyessä puolison viereen kävin vielä pikakelauksella 7 vuoden Ystävänpäivien fiilikset läpi ja totesin; ”tää oli muuten paras Ystävänpäivä, evö.”

YSTÄVÄNPÄIVÄ ON minä -päivä

Näin ajattelen, että Ystävänpäivänä on kaikkein siisteintä tehdä vaan niitä juttuja, jotka on itselle tärkeitä ja huomioida itseään ekstrana. Vuodessa on nimittäin 364 muutakin päivää, jolloin voimme olla käytettävissä ystävillemme, olemme ansainneet yhden päivän vain itsellemme. Uskon, että osaan olla parempi ystävä sekä puoliso, kun sain tavallaan suunnittelemattoman hetken, rakkaimpien kanssa. Siis sellaisen, jossa touhusin ystävien kanssa, mutta jossa minulla oli tilaa ajatuksilleni sekä hengittämiselleni. Oikein ajatuksen kanssa. Tärkein ystäväsi jokaisena päivänä olet sinä itse. Huolehdithan siis siitä suhteesta tarkimmin. Nyt kun Ystävänpäivä on ohi voidaan jatkaa silti elämää vaaleanpunaisten lasien läpi, yksisarvisen sarvi päässä ja keijupölyä silmissä.

 

MILLAISELLA OHJELMALLA TE TÄYTITTE OMAN YSTÄVÄNPÄIVÄNNE?

xx  Teräsmutsi