Hae
Teräsmutsi

Lastensuojeluilmoitus tai oikeastaan 7

mikä on lastensuojeluilmoitus, sen päämäärä?

… Mikä on lastensuojeluilmoitus? Entä tarkoitus? Missä menee loukkauksen, perättömien lausumien tai muutoin vain ilkikurisuuden raja? Nyt on kulunut reilu vuosi siitä, kun olen viettänyt lapseni kanssa edes yön yli aikaa. Yli vuosi siis siitä, kun olen saanut olla äiti tyttärelleni. Tässä hieman yli vuoden ajassa on ”tililleni” karttunut silti seitsemän lasua. Siis lastensuojeluilmoitus. Mistä? -En ole ollut edes tyttäreni kanssa. Vaikka olisinkin tahtonut olla, olen pyrkinyt turvaamaan tyttäreni olon. Tällä tarkoitan sitä, että minua uhkaillaan virkavallalla mikäli haen lapseni päiväkodista. Siis minua, jolla on aivan yhtäläinen oikeus lapseeni ja huoltajuus.

 

Erotessa ajatellaan aina lapsen parasta

Niin itse ajattelin. Kun olin tehnyt eropäätöksen ja sittemmin eronnut, kerroin lapsen isälle, että haluan silti pitää kypsät ja aikuismaiset keskustelu-välit. Lapsemme takia. Ajattelin, että aikuiset ihmiset osaavat kyllä keskustella ja sopia yhteisen lapsen asiat sovussa. Elämässä kummankin olisi mentävä eteenpäin. Ja saatava hyvinkin eriävät lapsen kasvatusmaneerit sopimaan samaan. Kaunis oli ajatus, toteutus olikin täysin jotain muuta, puheista huolimatta. Lopputulema on lukematon määrä lastensuojeluilmoituksia kelpaamattomuudestani äidiksi vaikka huolehdin liki kaksi vuotta miltei yksin. Yksikään äiti tai isä ei ole täydellinen, mutta jokainen (ainakin toivon mukaan) pyrkii olemaan paras versio perheelleen.

 

jokainen kyynel on kuin bensiinii

… Alkuun, kun nimettömiä lastensuojeluilmoituksia alkoi tulemaan oli asenteeni se, että saatoin tirauttaa kyyneleen ja sitten taas jatkaa eteenpäin. On fakta, että nämä täysin perusteettomat nimenomaan nimettömät ilmoitukset ovat aiheuttaneet kitkaa myös nykyiseen parisuhteeseeni. Ne ovat saaneet meidät pohtimaan tämän maan perhetyö -järjestelmän ajantasaisuutta sekä miettimään myös erilaisia tilanteita. Keskustelu on välillä kuohunut yli ja toisaalta välillä hiljaisuus on ollut kannanotto. Kyyneleet ja suru ovat vaihtuneet kovaan kuoreen sekä päättäväisyyteen. Lastensuojeluilmoitukset ovat meidän tapauksessa ainoastaan kiusantekoa.

 

sUOMEN LASTENSUOJELUN SEKÄ PERHETYÖN RESURSSIT

Se mistä ollaan monen kanssa käyty keskusteluja, kun nämä seitsemän lastensuojelu-ilmoitusta on tullut puheeksi, on että mihin ihmeeseen tässä maassa tuhlataan resursseja? -Perheet, joissa oikeasti on tarve lastensuojelun tuelle, jäävät ilman sitä. Vastaavasti, esimerkiksi minä, äitinä, en koe olevani lastensuojelun -sosiaalityöntekijöiden työn piirissä tai tarpeessa. On perheitä, joissa lapset joutuvat todistamaan väkivaltaa sekä päihteiden väärin käyttöä. Tällöin lastensuojeluilmoitus on täysin paikallaan. Ja silloin se tulee ottaa myös tosissaan. Heitteelle jättöjä, lasten hygieniasta huolehtimisesta tai sen puutteesta… Kohtia on varmasti liki yhtä monia kuin perheitäkin ja juuri siksi olisi tärkeää, että perhetyö kohdennettaisiin näihin perheisiin. Apua sitä todella tarvitseville. On monia perheitä, joissa kaivattaisiin esimerkiksi tukiperhettä, jotta vanhemmat/vanhempi saisi välillä oman hetken ladata akkujaan. On perheitä, joissa lapset eivät vain voi hyvin ja terveempi ympäristö löytyisi muualta. Henkilökohtaisesti mun mielestä lastensuojeluilmoitus tulee aina olla nimellinen ja sen tulee liittyä lapseen sekä hänen hyvinvointiinsa. Ei siihen mitä mieltä lapsen vanhempi on sosiaalisessa mediassa esimerkiksi vallitsevasta maailman tilanteesta. Kun viimeksi minulle soitettiin koskien lastensuojeluilmoitusta ja sen sisältöä. Mun oli aivan pakko vain naurahtaa, sillä en tiedä miten muutenkaan reagoida siihen, että mielipiteet ja oma ajatusmaailma juurikin maailman tämänhetkisestä tilanteesta voivat aiheuttaa lastensuojeluilmoituksen.

 

miten tilanteeni on mahdollinen?

 

Moni on taivastellut, pohtinut ja ihmetellyt tilannetta. Useat ovat naurahtaneet, että eihän tämä tilanne vain pidä paikkaansa. Ei tässä hyvinvointivaltiossa keneltäkään viedä syyttä suotta lasta. Niin, syvä huokaus sillä tilanne tosiaan on nyt kuitenkin tuo. Lapsi riistettiin minulta, kun sairastuin ja jouduin sairaalaan. Kun sitten pääsin viimeisiä kertoja sairaalasta, en enää edes ajatellut, että saisin tyttäreni jollain ilveellä luokseni. Olin väsynyt, sairas ja loppu. Silti hemmetin rakastunut ja ikävöin tytärtäni. Loppuvuosi 2019 meni sairaalassa annettujen erittäin vahvojen kipulääkkeiden aiheuttamasta koukusta irrottautumiseen sekä siihen, että ymmärsin vasta silloin asioiden todellisen laidan. Mulla on päässä kasvain. Aivoydinnesteet ei kierrä kuten pitäisi. En ollut terve. Tuo kaikki iski vasta silloin kuin täysin kirkkaalta taivaalta. Elämä tuntui hurjalta, jotenkin ihmeelliseltä ja uskomattomalta. Sitä sulatellessa purin oloani. Ja päätin, että vuosi 2020 (jos vain sinne asti pääsen)  olisi sitten erilainen. Laittaisin itseni sekä puolisoni kanssa fyysisen kehon sekä psyykkisen puolen kuntoon. Tuon kaiken myllerryksen läpikäymiseen ei ihan riittänyt terapeutilla käynti, joka toki auttoi sekin.

 

tutkintapyynnöt ja olosuhdeselvitys

… Nyt kuukausia myöhemmin tilanne on se, että taistelu on alkanut. Olemme tehneet nimettömistä ja perättömistä lastensuojeluilmoituksista tutkintapyynnöt. Olosuhdeselvitys on käynnissä. Ensi keväänä mun neiti on viimeistään osa tätä arkea ja elämää. Kaikki perättömät ilmoitukset, äidin lapsesta eristäminen ja loukkaus-yritykset. Heitän ne romukoppaan ensi vuodeksi ja katson valoisasti tulevaan! Tähänkään ei tämä Teräsmutsi kaadu, ei vaikka kuinka nimettömät yrittävätkin.

 

millä sä jaksaT?

Muutama mua somessa seurannut sekä läheinen on kysellyt miten mä jaksan tämänkin kaiken? Juurihan vasta aloin selviämään ja olemaan jälleen ”ihminen” viime vuoden rankan sairastamisen jäljiltä. -Niin, en kiellä kyllähän tämä kohtuuttomalta toiminnalta tuntuu ja tässä on vasta pintaraapaisu. Silti uskon, että annetaan se mitä kannetaan. Jaksan käydä tämänkin taistelun, mutta miten? -Jo sairastaessani voimavarat oli läheiset ihmiset. Tämäkin taistelu voitetaan läheisten tuella. On ihanaa, että oma seisoo horjumattomana vieressä tukien tätäkin taistelua. Kiitos siis tuesta ja siitä, että saan olla mä.

Tiedän myös, etten ole ainoa joka taistelee lapsestaan tai huoltajuus-asioista. Jokaiselle omaan taisteluunsa voimaa ja oikeudenmukaisuutta toivoen, uskon näkeväni sitä myös omalla kohdallani.

 

PS. Rakas pikkuprinsessani, kuljetaan rinta rinnan tää matka. 

 

ota haltuun myös:

teräsmutsin insta

SÄ JA MÄ = ME

Haluun linkata jutun meistä, sillä just se me on se juttu mikä on auttanu jaksamaan. 

xx Teräsmutsi 

Missä Teräsmutsi on ollut?

Missä teräsmutsi on ollut? -menossa vai tulossa?

Missä ihmeessä sitä nyt on oltu? Viimeisin julkaisu heinäkuussa. Seuraava heti perään nyt lokakuussa. Missä se Teräsmutsi oikein sitten on ollut? Kesän alussa tultiin siihen tulokseen puolison kanssa, että muutto tekisi terää ja tuleva lapsienkin asuminen helpottuisi. Keskeltä kaupunkia muutto aivan maalle ja mieli lepää. Kesän alkaessa musta tuntui, että bloginkin tarvitsi saada happea, uusia ajatuksia ja uusia näkökulmia. Oma terveydentila alkoi vihdoin parantua toden teolla ja elämä ”normalisoitua” jos näin voi jo tässä vaiheessa parantumis-prosessia sanoa. Nautin ajasta puolison kanssa ja kävin keskusteluja huoltajuudesta yksin sekä yhdessä läheisten kanssa. Paljon ajatuksia ja näkemyksiä. Uusi elämä, tuntui, että ”heräsin” kaikkeen uudistuneena ihmisenä. 

Jos itsekkin niin varmasti myöskin muut miettivät, että menikö se Teräsmutsi jo vai onko vielä tulossa? Vai missä ihmeessä?-Täältä vastaan, että tulossa ollaan ja menossa eteenpäin ehdottomasti. 

 

syksy 2020, uudet freshit tuulet

Viime syksy meni sairaalan ja kodin väliä matkustaen. Kaikki aika kului sairastamiseen, leikkauksia leikkauksien perään. Siksi tämä syksy ja talvi on aikaa elämälle. Tää hetki on elämälle ja kaikelle sille mistä viime vuonna jäin paitsi. Helpolla ei tänäkään syksynä tämä nainen tai esimerkiksi meidän parisuhde pääse, mutta kun selvisin Pertistä, selviää sitä mistä vain. Uusi kirja, ei siis vain sivu elämässäni. 

Paljon on kerrottavaa ja paljon kirjoitettavaa, joten pian tulossa uutta tekstiä, näin alkuun halusin nyt kertoa comebackista myös tänne blogimaailmaan. Uusi viikko startataan sitten uusin kirjoituksin. 

 

 

Millainen elämä sitten on nyt?

Nyt on kyllä elämä ollut yhtä onnellisuutta, rakkautta ja intohimoa. Silti niskassa painaa ikävä omasta lapsesta, kyllä. Uskon silti, että tyttäreni pääsee pian maman kanssa viettämään laatuaikaa ja nauttimaan meidän perheen elämästä. Kaikki aikanaan ja paha saa palkkansa. 

xx Teräsmutsi

 

LUITHAN MYÖS: Mitä haluat elämältäsi?