Hae
Teräsmutsi

Kosketus -ihmismielen huume

ihminen elää kosketuksesta, koskemattomuuteen kuolee

Ihminen on olento, joka elää kosketuksesta. Toiset tarvitsee sitä enemmän kuin toiset, mutta jokainen meistä kuitenkin sisimmässään tuntee tarpeen. Tuo tarve tulee tyydytetyksi, kun yhteys on aito ja vahvana läsnä. Jokainen meistä tarvitsee päivittäin kosketusta, joka kertoo, että olet arvokas ja kelpaat juuri sellaisena kuin oletkin. Kosketus on ihmiselle hyväksynnän ja läheisyyden muodoista yksi vahvimpia. Kun sua ei kosketeta, sun mielikin tummuu.

hyvä vai paha

Onko kaikki koskettaminen hellää, herkkää ja pehmeää? Kuuluuko kosketuksen olla vain mieltä hellästi sivelevää? Voisiko kosketus olla myös rujompaa ja vahvempaa? Miltä kosketus tuntuu, kun se tulee ihmiseltä, johon sulla on vahva yhteys? Jokainen ihminen ei pääse edes kokemaan vahvinta kosketuksen muotoa, mutta jokainen voi itse päättää vaatia kosketusta itselleen. Mielestäni kosketetuksi tuleminen on jokaisen oikeus. Elin ennen suhteessa, jossa kosketus muuttui etäiseksi haaveeksi ja jopa halaaminen oli kiellettyä tiettyinä aikoina. Mieli myrkyttyy hyvin nopeasti tuollaisessa tilanteessa niin, että kosketus on vain kaukainen ajatus horisontissa. Koskettamattomuus oli uusi normaali. Koskettamattomuus oli läsnä jokaisessa päivässä, se teki mielen sairaaksi. Kosketuksen kaipaaminen meni aivan yli hilseen, siitä tuli lähes pakkomielle. Kun sait silmät auki, tunsit tarpeen tulla kosketetuksi, mutta tiesit, ettet tule.

TARVITSEEKO IHMINEN sitä VAI VAIN MIELI?

Mietin usein, onko kosketus vain mielen huume vai tarvitseeko koko psykofyysinen kokonaisuutemme kosketusta, tullakseen nähdyksi, kuulluksi ja tunteakseen? Mietin paljon kosketuksen voimaa! Kosketus on osa sydämen ruuasta, eikä sydänkään pysy kylläisenä jos sitä ruokitaan kerran vuodessa. Kosketus on siis perustarve jokaiselle ihmiselle, jota tarvitsee koko keho ei ainoastaan mieli. Koko keho myös ansaitsee tulla kosketetuksi, nähdyksi. Jokaisella meistä on oikeus tulla kosketetuksi säännöllisesti. Kosketuksen syvyys ja taso vaihtelee, aina. Se miten suhun kosketaan, annatko koskettaa ja onko joissain elämän vaiheissa sitä vähemmän, se on pitkälle myös itsestäsi kiinni. Jossittelu on turhaa, mutta sanon silti, että olemalla entistäkin rohkeampi voit saavuttaa suurempia tunteita ja löytää ne oikeat ihmiset sun ympärillesi. Kaikki on kiinni siitä miten sä päätät nähdä elämäsi,  kuinka rohkea omaa elämääsi kohtaan olet ja mitä sä vaadit siltä.

 

 

ota teräsmutsi seurantaan myös: https://www.facebook.com/terasmutsi/

Koetko sä tulevasi kosketetuksi tarpeeksi? Mikä on ylipäätään sun kantasi kosketukseen; tuleeko sen aina olla herkkää ja hellää?

 

xx Teräsmutsi

Ero! – Kuka määrittelee suruajan?

ero! Kuka määrittelee suruajan sen jälkeen?

Kun aloin pohtimaan eroa tosissani, oli vielä talvi. Ajattelin, että käännän vielä viimeisetkin korttipakan kortit ja sen jälkeen teen päätökseni. Vaikka yritin olla suhteessa ja keskittää energiat sen pelastamiseen, jokin takaraivossa kolkutteli sanoilla ”sinkkuna koko kesä”. Tuli eräs koulutus-viikonloppu, jossa sitten keskustelin avoimesti silloisen parisuhteeni tilasta, koska koin sen jarruttavan omia unelmiani sekä muita työkuvioita. Puhuin paljon jo silloin, että jos suhteessa tehdään koko ajan kompromisseja ja olet itse se, joka juoksee aina tai todella usein puolitiehen vastaan, onko suhde silloin voimissaan? Koulutus-viikonloppuna purskahdin hillitsemättömään itkuun, kun keskustelin erään valmentajan kanssa suhteestani ja ymmärsin, että ero olisi ainoa oikea ratkaisu. Mietin silloin paljon, että miten kauan pysytellä itsekseni ja löydänköhän koskaan miestä, joka täyttäisi kaikki villeimmätkin kriteerini?

MITEN PÄÄDYIN EROON JA MITÄ SITTEN OIKEIN TAPAHTUI?

Mietin pitkään kirjoitanko tästä mitään tänne blogiin, mutta sitten ajattelin, että kerta kirjoitin myös aiemmin siitä, miten minua petetttiin niin olisi oikein myös kirjoittaa tästä. Siis kirjoittaa erosta. Loppukeväästä oltiin tilanteessa, jossa ymmärsin, että suhde ei voisi enää jatkua. Olin janonnut huomiota, pyytänyt sitä ja näyttänyt tarvitsevani sitä. Olin myös yrittänyt saada kaiken toimimaan, kuten ennen tyttäreni syntymää. Mikään ei silti toiminut enää kuten aikana ennen lapsen syntymää. Suhde oli enää varjo entisestään ja toisella ei ollut taistelutahtoa saada sitä toimimaan kuten aiemmin. Jokin mua silti piti kiinni siinä vielä.

Oon yrittänyt arvioida, että mikä, se oli se sokea usko, että kaikki järjestyy vielä. Kun sitten olin tehnyt päätöksen, suunnittelin, että eroan tiettynä hetkenä ja se on siinä sitten. Se mitä tapahtui – ei mennyt kuitenkaan suunnitelmieni mukaisesti. Päädyin toisen miehen luo. Olin aina ajatellut, että mä en ainakaan petä. Se mitä tapahtui oli ihan älytöntä, mun kroppa veti itsensä sinne minne veti. Niin hirveeltä kuin se voi kuulostaakkin, sain juuri sen mitä olin kaivannutkin; huomiota, varmuutta, seksiäkin, sielujen yhteyttä – tämä lista voisi jatkua. Olen kuullut ihmisiltä, jotka ovat pettäneet, että sen jälkeen on likainen olo ja mieli heittää volttia. Ihmettelin, kun mulla oli ainoastaan hyvä olla. Se sai silmät aukeamaan, että taisin juuri saada jotain sellaista mitä olin oikeasti kaivannut ja janonnut, ymmärsin, etten saa sitä suhteesta, jossa olin.

LOPUN ALKUA

Hetkeksi hairahduttiin vielä takaisin suhteeseen, pieni pilkahdus siitä, mitä suhde oli aiemmin valoikin uskoa yhtäkkiä jatkaa. Samaan aikaan en saanut enää mielestäni toista miestä, mietin häntä todella paljon ja sitä mitä koin hänen luonaan. Jos se olisi ollut ”vain” seksiä, uskon, että se olisi jäänyt siihen ja olisin jatkanut eteenpäin. Tiesin kuitenkin koko ajan mielessäni, että se oli jotain paljon suurempaa. Se oli enemmän. Se oli vahvempaa. Se oli myös jotain sielujen tasolla. Yritin selittää itselleni tuota tunnetta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Humalluin pelkästä ajatuksesta, sekosin jos tuoksu tuli vastaan. Lopun alkua, ajattelin. Tunsin jotain mikä ei ollut selitettävissä sanoilla.

UUSINTA-KIERROS

Niin siinä sitten kävi, että läysin itseni pian uudelleen saman ihmisen luota ja silloin se jokin iski tajuntaan. Tuon kerran jälkeen tiesin, että asiat ovat enää katki-poikki-pinoon -ratkaisun takana, ero olisi ainut ratkaisu. Niinpä, ero tuli ja päädyin jälleen samaisen ihmisen luokse. Se mitä tein oli väärin, katuminen on turhaa koska tehtyä ei tekemättömäksi saa. Sain sen mitä halusin ja oikeastaan sain enemmän, sain joain minkä olemassaoloon en ole enää vuosiin uskonut. Sillä tuo ihminen on täydellisesti kaikki se mitä olen kuvaillut aikanaan unelmien mieheksi. Kun olin nuorempi, siis teini, kuvailin ääneen vanhemmilleni sekä useammalle silloiselle ystävälleni, millainen olisi täydellinen mies minulle. Moni nainen varmasti voi samaistua, kun muistelee nuoruuttaan ja hetkiä, kun kuvailee unelmien miestään. Omalla tavallaan kaikki yhdessä paketissa, on täyttä. utopiaa, mutta hulluinta on, että tässä tapauksessa mikään ei ole utopiaa. Mun top3 -laatuvaatimukset olivat; paljon muskelia, tunne-herkkä, tajuttoman hyvä sängyssä. Hullua, mutta yksikään kyseisistä eikä muistakaan kohdista, jotka jätän sanomatta eivät jätä täyttymättä tämän ihmisen kohdalla.

MITÄ UUSI JUTTU JO NYT? heti eron perään!

Moni on kysellyt minulta, että onko minulla nyt jo uusi mies ja miten kävi ”suruajan”? Olenkin kysellyt #lauman jäseniltä, että mikä on tämä niin penätty suruaika, että kuka sen määrittelee ja miten se ilmentyy? Vastaukset ovat epämääräisiä, mutta niissä silti toistuu sama kaava; jokainen käsittelee eri tavoin ja jokainen on yksilö, joten mitään suruaikaa näinkin pitkän suhteen jälkeen ei voida asettaa. Olen myös puhunut paljon siitä kuinka kaikki isot asiat ovat nyt tapahtuneet kertarysäyksenä, eikä tällaiset asiat katso mitään kalenteria, milloin saavat astua ovesta sisään. Mun elämästäni, kuten ei tietenkään sinunkaan, tiedä milloin kohtaan viimeisen päivän, siksi nautin ihan jokaisesta henkäyksestä ja hetkestä, kun saan olla elossa ja onnellinen näistä ihmisistä ympärilläni. Mä päätin sairastuttuani, etten todellakaan jarruttele enää minkään asian kanssa, voihan tämä päivä olla viimeiseni. Mä koen niin vahvaa yhteenkuuluvuutta ja puhunkin paljon kaksoisliekistä, josta suosittelen lukemaan. Kun sun tunne toista kohtaan on näinkin lyhyen ajan jälkeen niin vahvat, että annat henkesikin toisen käsiin, on selvää, ettei tämä ole mitään tavallista rakkautta.

Hemmetti, ei tänne olla tultu elämään ”half-ass” elämää vaan antamaan, kokemaan ja näkemään kaikki mitä ehditään siinä ajassa, joka meillä täällä on. Siksi mä kannustan jokaista ihmistä miettimään, että onko elämä just nyt sellaista kuin sen haluaa olevan tai oletko menossa siihen suuntaan? Jos vastaat molempiin kielteisesti niin on uskallettava hypätä ja muuttaa elämän suuntaa.

Useimmiten ero tuo jotain vielä parempaa tilalle elämään, se on kuin ovi, jonka suljet avataksesi useamman upean. Joskus ero tapahtuu itsekkäistä syistä, tällä kertaa se tapahtui molemmista; niin epäitsekkäistä kuin itsekkäistäkin. Uskon sen olleen oikea ratkaisu ja ainakin elämä näyttäytyy nyt niin paljon kirkkaamissa väreissä, että olen onnellinen tekemästäni päätöksestä.

xx Teräsmutsi 

 

lue myös: Kompromissi vai elämä 

 

Seuraa Instagramissa!