Hae
Teräsmutsi

Sunshine Blogger Award -haaste X TERÄSMUTSI

Silmiini osui tämä blogi- haaste jo useammasta Vaikuttajamedian blogista. Tästä voit klikata lukemaan, Diiskuneiti -blogin haaste-postauksen. Tämä haaste on varmasti hyvä tähän kohtaan sillä uusia lukijoita on kertynyt viime aikoina paljon. Teille kaikille, tervetuloa mukaan matkaan!

 

 

1. mikä on blogisi tarina ja mistä kaikki alkoi?

Blogi-maailmassa oon ollut monellakin eri blogilla, mutta mielenkiinnon tai aihealueen köyhyyden vuoksi ne ovat aina tyrehtyneet. Ensimmäisiä blogejani oli silloisen parhaan ystäväni kanssa perustettu blogi, jonka aihealueet käsitteli kahdessa eri maassa asumista. Hän asui Norjassa ja minä Suomessa. Ajatus oli lähinnä tuolloin kertoilla kuulumisia toisillemme tuon blogin kautta.  Se taisi olla ihka ensimmäinen blogi, jota olen kirjoittanut. Nykyisen blogini tarina kietoutuu luomani henkilöbrändin ympärille eli toisin sanoen, elämäni. Teräsmutsi -brändi on ilmentymä itsestäni, jonka ajatuksena on valmentaa ja motivoida naisia, erityisesti äitejä. Blogissani käsittelen elämässäni kohtaamiani asioita, brutaalin suorasanaisesti.

2.mitä intohimo tarkoittaa sinulle?

Jos olet seurannut minua somessa, tiedät mitä se minulle tarkoittaa -jos et tiedät sen jatkamalla lukemista. Intohimo, se on kuin toinen nimeni. Intohimo tarkoittaa minulle tapaa elää; tehdä töitäni ja hengittää. Painotan joka some-kanavassani sitä, että se mitä teet, tee se intohimolla. Intohimoa on mulle se, että tarraan kiinni puolisooni heti hänet nähdessään. Intohimoa on mulle aamun ravintolisä-juoma. Intohimoa on se tunne, kun lentokoneen pyörät nousevat maasta ja kone suuntaa johonkin upeaan lämpöiseen maahan. Intohimoa kuvaa myös se viimeinen toisto kyykätessä, joka polttaa. Voisin siis sanoa, että intohimo tarkoittaa tapaani elää. Vedän satasella, tai sitten en ollenkaan. 

3. mitä teet rentoutuaksesi?

Hmm… Haastava kysymys, jos pitäisi valita vain yksi tapa. Yksi varmasti tärkeimpiä asioita on seksin harrastaminen, jos pääni on aivan jumissa ja mistään ei tunnu tulevan mitään, seksi on tasan tarkkaan se millä saan jälleen itseni toimimaan. Se rauhoittaa, renotuttaa ja antaa keskittymiskyvyn. Toinen tapa rentoutua on treenata, samalla musiikkia täysillä soittaen. Viimeisenä mainittavana tapana on ehdottomasti veden äärellä oleilu. Pienestä pitäen vesi on ollut todella rauhoittava elementti ja nyt aikuis-iällä olenkin huomannut hakeutuvani usein rauhoittumaan veden äärelle. Vertailussa järvi vastaan meri, voittaa nykyisin meri aina 6-0.

4. viimeisin matkasi?

Kevät Espanjassa, Mijaksessa ja piipahdus Barcelonassa. Kirjoitin myös blogiin Barcelona -viikonlopusta ja intohimoista.

5. matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

No, siis, sekä että. On ihan superjees reissata yksin, ilman ketään. Varasin loppuvuodesta Airbnb -asunnon Vantaalta, juuri ennen syksyn kongressiamme nautin siitä hiljaisuudesta erittäin paljon. Väitän silti, että useammin matkustan jonkun kanssa; joko koko perheen, puolison tai ystävän kanssa. Olen kuitenkin ottanut to-do -listalleni, myös niitä omia reissuja. Yksin matkustaminen avaa silmiä ja lepuuttaa hermoja.

6. unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Näitä on tosi monta, koska rakastan reissaamista. Yksi suurimmista houkutuksista on varmasti Bali ja kaikkeni teenkin juuri nyt, jotta pääsisin palkintomatkalle Baliin, yhteistyö-firman maksamana. Toinen mainitsemisen arvoinen on ehdottomasti Mauritius. Tuo matkustaminen on mulle sellaista terapiaa, jota haluan toteuttaa todella paljon. Haluan nähdä mahdollisimman monia huikeita kohteita.

7. mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Rakastan kaikkea vetovoiman lakiin sekä rikastumiseen liittyvää. Viimeisin lukemani kirja taisi olla Ilkka Koppelomäen Saa Mitä Haluat -kirja ja jos, et jo ole lukenut niin suosittelen sen todellakin lukemaan. Klikkaa tästä ja tilaa kirja itsellesi, tämä ei ole maksettu mainos.

8. mikä on lempi kirjallisuuden lajisi?

Elämänkerrat ja sitten nuo itsensä kehittämiseen liittyvät kirjat.

9. mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Motivaatiota ja aitoja tunteita.

10. mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Asun paikassa, joka on ainut missä Suomessa suostun asumaan. Pirkanmaalla. Tällä hetkellä asutaan virallisesti Tampereella, joka oli ehkäpä suunniteltu hääkirkkoa silmällä pitäen, mutta jos ja kun mennään naimisiin se tapahtuukin sitten ulkomailla. Aikoinaan muutin Pirkanmaalle puolison perässä, nyt siitäkin on jo 4 vuotta ja 4 päivää.

11. mitä haluaisit edistää maailmassa?

Mun missio on selkeä, saada naiset puhaltamaan yhteen hiileen sekä äidit ymmärtämään olevansa muutakin kuin äitejä, panostamaan hyvinvointiinsa.

 

Operaatio – PELASTAKAA PATALAPUT aka TISSIT (kuvat ei herkimmille)

  pelastakaa patalaput

Tätä blogi-tekstiä on pyydetty erittäin paljon ja vihdoin sen teille kirjoitan. Nimittäin avaan tammikuun leikkauksen taustoja sekä koko Tallinnan reissua. Mitä sitä tämä mami tekikään vajaan 24 tunnin aikana Tallinnassa ja miten siihen päädyttiin? Aiheena siis tissit.

mun tissi-tarina

Niille, jotka ovat kulkeneet matkassa hieman lyhyemmän ajan, nuorena sitä urheiltiin todella tosissaan ja pelattiin SM-futista. Kroppa oli minimi -rasvoissa ja tikissä. Sitten muutaman mutkan kautta, painoa kertyi pahimmillaan +20 kiloa ja ensimmäistä kertaa ikinä, mulla oli tissit! Enpä sitä silloin tosin arvostanut, näin ainoastaan ne kilot. Kilot tuli sittemmin tiputettua, ihmetyksekseni rinnat jäivät. Rakastin mun rintojani ennen raskautta, ne oli liki täydelliset. (Silti olin jo miettinyt, että hieman ikää karttuessa kirurgin veitsen alle kutsu käy.) 

2 VIIKKOA IMETYSTÄ – LEIKKAUspäätös

Moni tietääkin, että meidän imetystaival jäi harmittavan lyhyeksi. Itse tosin en koe sitä millään tasolla enää harmittavana, sillä imettämättömyys toi meidän perheelle vapauden. Maito kuitenkin ehti nousta tisseihin oikein ryminällä, joka aiheutti täyteläisten rintojeni veltostumisen. Rinnat roikkui liki navassa, eikä tämä ole mikään vitsi. Silloin tein päätöksen, että ”korjautan” rintani, sillä oma ulkonäköni on yksi tärkeimpiä asioita itselleni. Haluan huolehtia itsestäni ja siitä, että mulla on hyvä olla kehossani. Loppuen lopuksi tämä keho on kuitenkin se, jossa elän tämän elämäni. Miksipä en siis tekisi kehostani nautittavaa niin itselleni kuin myös toisille. Niinpä, sitten varasin konsultaatio -käynnin erääseen alan yritykseen. Tätä ennen olin itse pohtinut, että kohotus sekä implantointi olisi varmasti passeli ratkaisu tisseilleni, sen verran veltostunutta kudosta oli päässyt kertymään, sen lisäksi ajattelin, että kerran veitsen alle ollaan menossa niin implantit suoraan, jotta lopputulos on pitkäkestoisempi.

Lampsin varattuun konsultaatioon ja tehtiin mittauksia, jonka jälkeen koitti ”tuomio” eli mitä kirurgi suostuisi tekemään tai konsultaatiossa suositeltaisiin. Lopputulemana, kohotus ja that’s it. Olin pettynyt, enkä ollenkaan varma, että olisiko leikkaus enää se mitä haluan?

Kului jokunen tovi ja päätin käydä toisaalla konsultaatiossa, nimittäin Diamond Clinicillä. Palvelu oli ensinnäkin luxus-luokkaa, keskusteltiin pitkän kaavan mukaan tisseistä ja miksi haluan leikkaukseen.  Mittailtiin ja konsultaatiossa, ihana Mirja kertoi oman näkemyksensä, että kyllä juurikin kohotuksella sekä implatoinnilla saataisiin haluttu tulos. Samoin vastasi leikkaava kirurgi, Pille Kirjanen. Olen erittäin onnellinen, että Mirja suositteli häntä mulle. Suosittelen tätä kirurgia ihan jokaiselle, jos haluatte laadukasta palvelua ja ihanan lopputuloksen.

Buukattiin leikkausaika tammikuun puoleen väliin ja jäin odottelemaan, toki kävin verikokeissa sekä rinnat ultrattiin ennen leikkausta. Kun näistäkin saatiin vihreää valoa saatoin alkaa jännittämään toden teolla. Leikkauksia ja narkoosia pelkäävänä jännityksen leveli oli maximus. En vielä ihan tajunnut, että pian mulla olisi uudet tissit.

 

 

leikkaukseen lähtö

Itse operaatio toteutettiin tosiaan Tallinnassa, modernissa Kotka Tervisemajassa. Viime päiville asti oli epäselvää, että lähteekö mulle saattajaksi ketään ja niin minä neiti fobia astelin laivaan ihan itsekseni. Tallinnan päässä vastassa oli pirteä neiti, jonka kanssa taittui automatka sairaalalle (muistutti enemmän hotellia).  Perillä täytin sisäänkirjautumis -lomakkeen ja pian pääsinkin jo omaan huoneeseeni. Hoitajat tulivat kertomaan päivän kulun sekä tuomaan leikkausta varten vaatteet. Jännitys oli tässä kohtaa älytön, kunnes leikkaava kirurgi astui huoneeseeni. Pille oli ensi hetkestä niin ammattitaitoinen, että tilanne rentoutui. Siinä sitten hetken piirtelyn jälkeen hän kysyi; oletko valmis, pääsemme saliin suoraan? Ja niin sitä sitten vaan lähdettiin, taisin vielä laittaa puolisolle viestit, että rakastan häntä ja tytärtäni. Narkoosihan on aina sinällään riski.

MEININKI KUIN BDSM-PÄTKÄSSÄ

Saliin päästyäni, hyppäsin pöydälle ja siinä naureskelinkin hoitajien sitoessa, että meininkihän on kuin BDSM -pätkässä. Paikalle tuli anestesia-lääkäri, hän esittäytyi ja kertoi, että kohta sitä ollaan sitten aivan tillin tallin ja minä naurahdin. Hän toi maskin kasvoilleni ja hyvinkin pian tunsin kuinka päässä pyörii. Kurkkasin vielä vanhoja rintojani, ikäänkuin hyvästelläkseni ne. Ja sitten valot sammuivat. Kun sitten heräsin, muistan vieruskaverini heräämössä huudelleen miestään hyvinkin paljon. Kipuja en tuntenut, ihmettelin siinä pöllyissäni, kahta möykkyä kasvojeni edessä. NE OLI UUDET TISSIT! 

Heräämön henkilökunta tuli kyselemään vointeja ja miksi itkin? -Olen vain niin onnellinen, vastasin. Kipuja ei tosiaan ollut, vielä. Hetken heräiltyäni pääsinkin pyörätuolissa kohti omaa huonettani, jossa urvahdin uneen uudelleen. Ahh, joka äidin unelma! 

Kun sitten seuraavan kerran heräsin tuotiinkin huoneeseeni ruoka sekä särkylääkkeitä. Tämä kombo saikin sitten minut laulamaan kilpaa pöntön kanssa, normaali reaktio keholtani kipuun. Söin hieman ja jatkoin sitten laatuviihteen katsomista 50″ tuumaisesta telkkarista. Ilta siinä sitten tekstaillessa vierähti ja nappasinkin muutaman kuvankin. Jos voimani olisivat riittäneet, olisin varmasti seissyt peilin edessä koko yön ihailemassa rintojani. Silti jokaisella peilin ohituksella tutkailin uusia tissejäni, oli oikeasti vaikea sisäistää, että nuo olivat uudet tissit. Siis mun uudet!!

Aamulla heräsin, aamulääkkeisiin sekä aamupala -kutsuun. Kotiutumisen yksi ehto oli, että kävelen itse aamupalalle. Niin vain lähdin tallustamaan sairaalakaapu päällä kohti alakerran aamupalaa. Hirveästi ei tehnyt mieli syödä, mutta jotain kuitenkin. Nestettä meni sitten senkin edestä. Pian olikin aika vierailla uuden sairaalan alakerrasta löytyvässä apteekissa, josta hankin siteitä yms. Olipahan halpaa vs Suomi.

Omat vaatteet päälle ja kohti satamaa. Laivalla oma hytti oli tässä tapauksessa erittäin luxus, sillä lepoa ja omaa aikaa todella kaivattiin. Vastassa mua sitten olikin ihana ystäväni, joten pääsin privaatti-kyydillä Tampereelle, eikä tarvinnut kulkea julkisilla. Tuo matka kului kuin siivillä ja koko reissu todella tuntui ”hain uudet tissit Tallinnasta” -sanonnalta. Kaikki sujui niin leppoisasti ja palvelu oli mahtavaa, lopputulos oli/on täydellinen.

TOIPUMINEN KÄYNTIIN -JOUDUTAANKO IMPLANTTI POISTAMAAN?

Toipuminen ja tissien palautuminen lähti todella hyvin käyntiin. Pian tuli Espanjaan lähdön aika ja juuri ennen lähtöä, toinen rinnoista alkoi tekemään tulehdusta. Kipuja ei ollut, eikä muutakaan. Ainoa ”oire” oli leikkausarven tihkutus ja punoitus. Espanjassa sitten kävin uusimassa reseptin, jotta sain sieltä nuo antibiootit mukaani ja samalla sain myös antibiootti-voidetta, näillä tuo tulehdus lähti vauhdilla ja rinta alkoi parantua jälleen normaaliin tahtiin. Onneksi, sillä pahin skenaario olisi ollut toisen implantin poisto. Unelma-tissien menetys oli siis lähellä, onneksi sain pitää nämä.

 

TURHAMAISUUTTA VAI SELF-LOVEA?

Niin, moni kommentoi, että miksi ihmeessä kävin leikkauksessa jos rintani olivat jo suuret? Leikkaukseen mennään myös muista syistä, kuin ainoastaan, että halutaan suuremmat tai pienemmät rinnat. Konsultaatiossa multa kysyttiinkin, että haluanko megalomaaniset melonit vai upeat rinnat push up -efektillä? Halusin ehdottomasti upeat rinnat, en megalomaanisia vaikka ei näistäkään saa pieniä millään. Lähdin siis hakemaan aivan jotain muuta kuin tiettyä kokoa. Itselleni kokonaisuus ja oma hyvä oloni ovat tärkeimpiä arvoja, tällaisia ratkaisuja tehdessäni. Kun kävin täyttämässä ylähuultani, oli sekin jo pidemmän aikaa mielessä kypsynyt ajatus, ei päähän pisto -joksi moni sen tulkitsi. Olen vasta viime vuosina löytänyt rakkauden omaan ulkonäkööni ja sen vahvaan naisellisuuteen. Aiemmin olin täysin ”poika-tyttö”. Siis yhdistyneine kulmakarvoineen päivineen, oma ulkonäköni ei ollut tärkein juttu ja sporttaaminen kiinnosti eniten. Olinkin liki jokaisessa joukkueessa yksi ”jätkistä”, kun pelasin. Tyylini oli hyvin fyysinen ja kontaktia ottava. Oon niin superonnellinen, että mussa on sitä vahvuutta, mutta se on nykyään naisellisessa muodossa. Siksi sä et vieläkään näe mua joka päivä täydessä tällingissä, mutta huolitellumpaa lookkia kohti kuljen koko ajan.

Mun mielestä aivan liikaa demonisoidaan sitä, että äitinä haluan korjata jotain omassa kehossani raskauden jäljiltä. Vaikka raskaus ja lapsen saaminen on aivan superhieno juttu, on meilläkin oikeus pitää kehomme tikissä ja itsemme tyytyväisenä omaan kehoomme. On ollut todella mielenkiintoista kuulla kommentteja, leikkaukseni menon tiimoilta. Moni on kommentoinut kuinka se on sitten pois lapseltamme, että sillä rahalla olisi sitten voinut ostaa lapselle vaatteita, rattaat yms. Kyllä se on myös lapsen etu, että äiti nauttii kehostaan ja on tässäkin suhteessa hyvinvoiva ja onnellinen.

Mikä on sun mielipiteesi kauneuskirurgiaan sekä pientoimenpiteisiin? Onko tämä täysin turhuutta vai ymmärrätkö pointin? Oletko sä ollut kauneuskirurgisessa toimenpiteessä, millainen fiilis siitä jäi?

lue myös: sELITYKSEN VELKAA?